Tässä ja nyt!

Historian havinasta tähän päivään...
Tosiaan, kuudetta vuotta pyöritellään elämän ihmeellisyyksiä täällä blogin syövereissä.
Lukijoita ja seuraajia on tuossa ajassa tullut ihan jäätävä määrä ja kiitos ihan jokaiselle Teistä, kun jaksatte mukana kulkea. Moni on kulkenut mukana tuolta ihan ensimmäisistä postauksista saakka.

kuva ehkä n. vuodelta 2012

Tänä päivänä meidän perhettä siis ilahduttaa ja pitää vauhdissa 3 lasta. Esikoinen on jo todellaki reipas eskarilainen, tytölle tulee kohtapuoliin ikää 5 vuotta ja nuorimmainenkin saavuttaa kesän kynnyksellä 4 vuotta mittariin. Oikeasti, tässä kun alkaa ajattelemaan, niin mihin hemmettiin tuo aika on oikeasti mennyt. Itsehän sitä ei toki osaa vanheta.... tai no henkkereita kun katsoo, niin vähän välillä hirvittää, mutta sopivasti pöljä luonne pitää mielen virkeänä :D

Monta mutkaa ja karikkoa on näihin vuosiin mahtunut ja mahtuu varmasti jatkossakin. Kaikesta on toistaiseksi selvitty ja nyt elellään päivä kerrallaan perheen tahdissa. Mikä ei tapa, se vahvistaa, pitää kyllä tasan paikkaansa :) Elämää kun ajattelee taaksepäin, niin välillä ihmettelen itsekkin, että mitenkä tässä vielä ollaan ja suunnilleen vielä järjissään. No päivääkään en loppujen lopuksi vaihtais pois, sillä jokainen koettelemus  ja jokainen pikkiriikkinenkin onnen hetki on muokannut minut ja meidän perheen just tällaiseksi kuin se on, ja mitään en pois vaihtaisi.

Lukijoille, jotka vasta vähän aikaa sitten ovat mukaan tulleet: kuten kuvistakin voi päätellä, blogin aihepiirit leijuu tasan taivaan ja maan välillä :) on käsitelty lasten touhuja ja edesottamuksia, on kauneutta ja kosmetiikkaa, on ruokajuttuja ja on jopa aika kattavasti käyty läpi mun elämänmuutos remontti, joka postaussarjana on edelleen yksi blogihistorian luetuimpia :)

Vuosien saatossa tämä blogi on oikeastaan kasvattanut mua ihmisenä niin, että loppujen lopuksi vähät välitän siitä mitä muut ajattelee, ajatelkoot kuka tahansa mitä tahansa ja minä elän niin kuin elän ja teen sillä sekä itseni että perheeni onnelliseksi (toivottavasti). Blogi on kasvattanut itsevarmuutta ihan huikeasti, toteuttanut mun haaveita ja antanut todella paljon sisältöä tähän normaalin arjen pyörittämiseen. Tasaisin väliajoin saan kyselyä, että onko lopettaminen käyny mielessä?
Joskus on kun oikeen on vastutanut, mutta oikeasti ja ihan rehellisesti sanottuna lopettaminen ei ole sillee oikeasti käyny vielä kertaakaan mielessä. Miksipä lopettaa hyvä harrastus, josta itse nauttii, jota voi tehdä käytännössä just silloin kun huvittaa ja olla tekemättä jos ei huvita. Yleisimmin huvittaa....

Tästäkin kuvasta aikaa taitaa olla jo kolmisen vuotta!

Mitäs sitten tulevaisuudessa? Mistäs minä sen tietäisin.... sehän on vasta tulevaisuudessa :)
Kaikki ovet pidetään avoinna ja annetaan mennä just niinku parhaalta tuntuu ja otetaan jokainen uusi mahdollisuus haasteena vastaan ja pistetään itsemme likoon 100 lasissa.

Omalle Rakkaalle täytyy kyllä lausua nöyrä kiitos kaikesta. Niin ymmärtämyksessä kuin kaikessa muussakin, ei ehkä oo aina helppoa elää ihmisen kanssa, joka on nenä näytössä tai kännykässä kiinni ison osan ajasta ;)