En halua lahjoja, sillä minulla on jo 3 lahjaa, jotka ovat läsnä 365 päivää vuodessa 24 tuntia vuorokaudessa. Ihmiselle, joka on aikoinaan saanut "tuomion" et ehkä koskaan voi saada lapsia, tai ainakin vaikeaa se tulee olemaan, nuo 3 lahjaa on parhaat lahjat, jotka koskaan voi saada.
Aina se ei ole niin itsestäänselvää se äidiksi tuleminen, omalla kohdalla kun palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen, mullistui koko maailma! Elämä on kuin palapeli, jos yksikin palanen puuttuu, koko elämä on keskeneräinen eikä tule valmiiksi, ennen kuin ne puuttuvat palaset löytyy ja loksahtaa jokainen paikoilleen. Näin kävi mulle. Nyt on 3 ihanaa lasta ja rakastava aviomies!
Omalta äidiltäni, mummultani ja tädeiltäni, jotka hekin ovat kumpikin äitiejä sekä myös anopiltani, olen saanut perus eväät omaan äitiyteen, ja esikuvat, joiden merkitystä omaan äitiyteen ei voi koskaan väheksyä ja sitä ei koskaan tule pitää itsestään selvyytenä. Kaikilla ei ole yhtä vahvaa kasvatusta takana oman äitiyden tukena. niinä heikkoina hetkinä, joita jokainen äiti tuntee joskus, on se taustaverkoston antama tuki, vankat periaatteet ja ehtymättömät neuvot kultaakin kalliimpia.
Vanhin lapsista täyttää syksyllä 7 vuotta... koko aika äitinä on vilahtanyt yhdessä silmän räpäyksessä.
Joskus sitä miettii, että suoritanko äitiyttä vai olenko oikeasti Äiti... Niin varmasti miettii moni muukin. No ehkä olen kuitenkin jollain tasolla onnistunut äitinä. Lapset on kehittyneet normaalisti, ovat tasapainoisia, sosiaalisia ja omatoimisia ja osaahan ne käyttäytyäkkin ihan kohtuudella :D
Mitä minä sitten olen oppinut näinä vuosina? Olen vahvempi, olen joustavampi, vaikka tarkat rajat pidänkin, olen oppinut organisoimaan ja priorisoimaan asiat, olen myös välillä oppinut löysäämään sitä kireää pipoa, olen oppinut huomattavasti enemmän nauttimaan pienistäkin hetkistä, olen oppinut ennakoimaan, olen yrittänyt kasvattaa silmät selkäänkin, olen saanut nauraa vedet silmissä ja liikuttunut kyyneliin asti. Koko äitiys on yhtä tunteiden vuoristorataa päivästä toiseen ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Miksi tarvitsisin lahjaksi materiaa? En miksikään. Eiköhän paras lahja tule siinä kun olet mielesi pahoittanut jostain, istut ja murjotat sohvalla, pahimmassa tapauksessa kyyneleitä nieleskellen, ja pienin tulee ensimmäisenä viereen, kietoo hentoiset kädet kaulaan ja sanoo:
Äiti, mää lakattan tua! toiset seuraavat perässä ja kolmet kädet kauaan kiedottuna saa todeta, että mulla on just hyvä näin, multa ei puutu mitään!
Ihanaa Äitienpäivää jokaiselle Äidille siellä ruukun takana
ETENKIN tälle mun oman taustaverkoston SUPERnaisille!
ETENKIN tälle mun oman taustaverkoston SUPERnaisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)