Hulabaloo ja hurlumhei

Oikeestaan mulla ei oo tällä hetkellä harmainta aavistustakaan siitä, mitä mun pitikää kirjottaa.
Ajatuksia ja postausideoita päässä on vilissy enemmän ku tarpeeksi, mutta ensimmäisestäkään ei saa just nyt kiinni, tai sitte tuo pääkoppa surraa niin ylikierroksilla, että saan ylinopeussakot kohta ja savu nousee korvista....

No nämä viikot on ollu tosiaanki kilpajuoksua kellon kanssa ja oman lisäsäväyksen siihen on antanu sitte kuluneella viikolla olleet esikoisen 7 -vuotis synttärit. Ensin juhlittiin kavereiden kanssa ja nyt viikonloppuna ihan ministi sukulaisten kanssa. Tämä ministi juhliminen johtui siitä, että pesueen nuorimmat edustajat kehittävät itelleen flunssaa, joten rauhallisella meiningillä mentiin ja paikalle saapui ne ketkä uskalsivat. No pääasia että poika itse on ollu synttäreihinsä tyytyväinen ja onnellinen.

Kaverisynttärit oli perinteisesti sitä hulabaloota ja hurlumheitä, kun koko porukka sievässä sokerihumalassa antoi parastaan... Muksuilla oli hauskaa ja herkuteltiin ihan urakkahommina. Oikeestaan tässä on nyt herkuteltu jo siitä torstaista asti ja olotila on sen mukanen, no jos huomenna jo palais ruotuun taasen.

Synttäripöydän lähtötilanne.... lopputilanteesta en ees kehannu kuvaa ottaa...

Kellon perässä ravaaminen jatkuu taas huomenna kun maanantai ja arki koittaa. Oikiastaan se, millä tästä arjesta alkuunkaan voi selvitä on aika simppeliä.
Pettämätön aikataulu on vastaus, ja pointtina tietenki se, että siinä laaditussa aikataulussa myös pysytään. Välillä tämä mun tapa aikatauluttaa koko elämä, on raastanu hermoja aikalailla, mutta oon oikeestaan aina ollu tämmönen ja lasten myötä vielä enemmän. Vaan onpa siinä hyvätki puolensa...
Kun elän tarkan aikataulun mukaan ei mulla ole rästissä helvetillisiä tiskejä, julmettuja pyykkivuoria, aina on puhdasta kampetta kaapissa, ruuat tulee ajallaan ja kämppäkin pysyy siistinä. Lapsetkin toki osallistuvat hommiin nykyisin ja pitävät omat huoneensa siistinä, äitin avustuksella tietenki, mutta jokatapauksessa omat hommansa on heilläkin. Paras homma tässä aikataulutetussa elämässä on se, että mulla on joka ainoa ilta siinä vaiheessa kun lapset menee nukkuun, sitä ihan omaa aikaa kun kaikki on jo tehty. Ei tartte enää siinä vaiheessa iltaa alkaa pyykkivuoria purkamaan taikka räjähdyksen kokenutta keittiötä siivoamaan. Oonkohan vähän hullu? no hullulla on halvat huvit ja idiootilla ihan ilmaset... oon siis idiootti varmaankin, mutta ylpeä siitä :D

Syksy on tullut.... tää on sitä omaa aikaa, koivet ylhäällä ja rennosti!

Mukavaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä viikon koitoksiin!