Arki ja aikataulut

Niin pyörähti maanantaina arki käyntiin taas täysillä. Ai että, mä odotinkin tätä jo... hullu aikataulujen orja kun olen :D Jotenkin se vaan pyhien jälkeen on tervetullutta se oikein rytmitetty arki, kaikki sujuu jotenkin paljon helpommin, kun mennään tiettyjen aikataulujen mukaan. Kaikkiahan ei aikataulutukset miellytä, mutta mulle on aina ollut itsestään selvää, että arki on tarkkaan aikataulutettu. Kaikki hoituu ajallaan ja mitään ei takuulla jää tekemättä.

Tässä vaiheessa kalenteri vielä oli tyhtjä.... ei oo enää...

Tämä kuukausikin jo näyttää kalenterin mukaan siltä, että tällä hetkellä arkipäiviä on tasan 4 , jolloin ei ole mitään menemistä taikka muistettavaa, tosin tiedän että tuon koululaisen osalta nuo 4 päivääkin taitaa kuihtua 3 päivään vähintäänkin... eli ei tässä juuri ole näitä vapaa-ajan ongelmia.

Arjen aloitus sujui lapsiltakin mallikaasti ilman ylimääräisiä kiukutteluita ynnä muita. Taisi olla ihan tervetullutta koulut ja kerhot jo niillekin lomailujen jäljiltä. Tosin, tänä aamuna oli ensimmäinen kerta koko syksyn ja talven aikana, että tuo koululainen piti oikeasti herättää kouluun :D Yleensä heräilee oikeaan aikaan ihan automaattisesti.

Tämän arjen aloituksen keskellä oon vähän kehitellyt kuukauden postauksia systemaattisempaan muotoon, nyt kun vaan saa tekstit aikataulutettua vielä tarkemmin, niin hyvä tulee.
Kaikesta tästäkin tekstistä varmaan paistaa kilometrien päähän tämä mun nauttiminen aikataulutuksesta ja organisoinnista :D välillä kyllä teen sitä vähän liiankin kanssa, mutta minkäpä sitä itselleen mahtaa... mä muutaman kerran oon nauranutkin, että pitäiskö mun alkaa järjestämään arjenhallintakursseja sellaisille, joille tuo aikatauluissa pysyminen tuottaa tuskaa :D
No ehkä en sentään, mutta vinha ajatus silti...

Yksi syy varmaan sille mun arjen aikataulutukselle on se, että sillä varmistan sen, että aikaa jää myös itselle... joka ainoa ilta. Päivän hommat on tehty hyvissä ajoin jo päivällä ja ne ketuttavat pyykki- ja tiskivuoret ei ahdistele siellä takaraivossa, vaan illat voi pyhittää ihan kokonaan rauhaisaan oleiluun ja aikaa riittää myös bloggaamiseen, ilman että siitäkään tarvitsee sen kummenpaa stressiä kehittää.
Luultavasti en kyllä muuten jaksaisikaan tätä hulabaloota pyörittää päivästä toiseen kaikkine kerhokuskauksineen.

Toinen seikka on tietenkin se, että mulla itsellänikin ja lapsilla tietenkin kans on todella tarkka päivärytmi syömisineen ja nukkumisineen jne. Lapsille tulee riittävästi unta, eikä ole näin ollen ongelmia kouluherätystenkään kanssa. Itselläni tosin tahtoo nuo illat venähtää aina välillä vähän pidempään, kun koukuttuu jotain sarjaa katsomaan, mutta sillä tavalla kuitenkin, että ei unet sentään jää ihan vain muutamaan tuntiin. Eli on tästä omasta hulluudesta ehkä jotain hyötyäkin :)

Onko täällä muita aikataulujen orjia? nakatkaapa pientä kommenttia, miten teillä arkea aikataulutetaan ja onko aikatauluttamisesta enemmän hyötyä kuin haittaa?