Onneksi tuo oli vaan pelkkä kuuro, mutta silti... voisko se kesä jo oikiasti tulla!
Tänään meidän kuopus täyttää 5 vee, jäätävää miten tää aika meneekin, tyttökin täytti pari viikkoa sitten jo 6 vuotta. Oikeasti, tuntuu kyllä ihan hirveältä tää ajan kulu, kun aivan hetki sittenhän tuo nuorimmainen tuli enemmän kuin vauhdikkaasti maailmaan pikku nyyttinä. ja nyt se on jo noin iso!
Aamulla pikkumies mittaili itseään ja oli takuuvarma asiasta, että yön aikana oli kasvanut ja oppinut uusia temppuja, olihan hän nyt jo viisivuotias :)
Tässä on taas edellisestä postauksesta vähän vierähtänyt aikaa ja tuo aika on mennyt pääsääntöisesti ihan persiilleen. Ensin piti olla lapsilla kerhoilla synttärijuhlintoja jo vähän etukäteen, kun kerhot jäi lomalle jo aiemmin. No ne kaatu flunssaan... kevät retkille ja kevät kirkkoon kuitenkin pääsivät ja saatiin kevätkirkossa saateltua meidän ihana kerhotätikin eläkkeelle. Suurella tunteella lapset taas esiintyivät meille, olihan lauluesitystä harjoiteltukin ihan urakkahommina.
Sunnuntaina oli tarkoitus juhlia neidin ja tuon kuopuksen yhteissynttäreitä sukulaisten voimin, mutta se kaatui siihen, että sunnuntain vastaisena yönä tuli kylään YRJÖ. Se niistä juhlista sitten...
Sehän sitten kaatoi petiin koko porukan ja siinä meni sitten esikoisen kevätjuhlat ja kevätkirkkokin. Laskeskeltiin, että viimeksi viitisen vuotta sitten meillä on näin raju oksennustauti ollut.
No ei sentään ihan vähän väliä tartte näitä kestää, mutta kyllä se heikkoon kuntoon veti koko porukan. Nyt ollaan jo sentään kuosissa ja kunnossa. Jos jotain positiivista täytyy tästä yrjöämisestä hakea niin tiiämpä ainakin, että mulla on lihaksia paikoissa, joissa en tienny niitä ees olevan...
Kipu paljastaa kyllä paikan!
Tuostapa tulikin mieleen, tämä oma ns. jemmaaminen... yleensä pyrin siihen, että jemmaan kaappeihin, pakastimeen sellaista säilyvää ja nopeasti valmistuvaa super helppoa ruokaa ja synttäreitä varten olin jemmannut limpparia ynnä muuta pikkusuolaista jne.
Nämä jemmat tuli kyllä todella tarpeeseen nyt kun perheen aikuisista kumpikin kaatuu yhtäaikaa.
harrastatteko te tätä jemmaamista? Tuossa sairastaessa mietin, että kannattaa se olla aina jonkinlainen pahanpäivän vara esimerkiksi just sairastumisia varten. Lirissä oltais oltu, jos ei jemmakätköjä ois ollut...
Mulla taas iski tukkakriisi huippuunsa ja niinpä siinä sitten kävi (TAAS) että tukka vaihtoi väriä...
Vielä on projekti vähän vaiheessa, joten kuvamateriaalia ei vielä ole tulossa.
Sitten vasta kun operaatio etenee...
Jospa nyt ois sairastelut sairasteltu hetkeksi ja päästäis viettämään vihdoin kesälomaa.
Esikoisella vielä lauantaina koululla pikainen käynti ja sitten se ois ekaluokka käytynä.
(kai mä saan vähän ees vetistellä tässäkin tilanteessa.... liian nopeaa nuo lapset kasvaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)