Ystävyyden merkitys

Ystävänpäivä oli ja meni, mutta mun mielestä sen pitäis kyllä olla joka päivä.
Voiko oikeiden ystävien, läheisten ja rakkaiden ihmisten tärkeyttä korostaa liikaa, ei voi.
Se tärkeys ja rakkaus pitäis sanoa ääneen joka päivä. no se ei nyt ehkä ole aina kuitenkaa mahdollista, mutta tosi ystävä tietää kyllä sen sanomattakin...

Oikea ystävyys on jotain, mitä ei voi oikeastaan edes sanoin selittää.
Se on tunne, se on lievästi telepaattista, jopa niin, että siitä saa joskus hyvät naurut ja joskus se jopa pelottaa, toinen kun melkein lukee sun ajatuksia... ja lukeekin, taikka sitten se oikea ystävä vaan tietää... jostain kumman syystä, vaikka yhteydessä ei olisi oltu päiväkausiin
Eikö ookkin vähän hullun kuuloista, mutta niin se vaan menee, ainakin omalla kohdalla.

Minunki elämässä on ollut ystäviä, kavereita ja YSTÄVIÄ, vaan eipä ole kovin montaa, jonka kanssa on taivallettu läpi elämän kaiken maailman kivikot läpi. On ollut takinkääntäjiä, on ollut feikkejä, on ollut ties mitä. 35 vuoteen mahtuu muuten aika julmetun paljo ihmisiä...

Mistä sen oikean ystävän sitte tunnistaa? Se vaan on ja pysyy tapahtuipa mitä tahansa! Niin hyvina kuin niinä kaikkein kamalimpinakin hetkinä. Se ystävä vaan on ja pysyy vaikka välillä nauretaan kyyneleet silmissä ja välillä tirautetaan pienet itkut kun elämä potkii päähän. ja tämä toimii tietenkin molempiin suuntiin.

Koskaan ei voi korostaa liikaa ystävän, rakkaan ja läheisen tärkeyttä. Vaikka sitä ei sanotakkaan ääneen, miettikääpä kuinka tyhjää se elämä olisi jos niitä ystäviä ei ois...

Vaan aito ystävä voi ymmärtää tietynlaista tilannekomiikkaa... vaikka tilanteessa ei mitään hauskaa loppupeleissä oiskaan voi sen ystävän kanssa pikku mielleyhtymien kera sanaakaan sanomatta revetä ihan totaalisesti... meneppä kertomaan se samainen tilanne jollekkin muulle,
niin saat takaisin katseet: "ei helevetti tuo pitäis kiikuttaa suljetulle..."

Muistakaapa siis sanoakkin sille ystävälle ääneen se kuinka tärkeää on se, että on olemassa, ei oo merkitystä vaikka ei kokoajan olisikaan yhteyksissä taikka yhdessä jotain tekemässä.
Aito ystävä kyllä tietää ja tuntee :)

Tämä taulu on seurannut mun mukana aina lapsuudenkodista saakka, Ystävältä saatu...
Näiden oppien mukaan mennään edelleen ja taulu seuraa edelleen mun ja
nyt meidän perheen taivalta... Tiiättäkö muuten miksi tämä taulu on vessan ikkunalaudalla...
Siksi, että aamulla ensimmäisenä hampaita pestessä sen näen ja muistan tuon tärkeän 

sanoman tuosta taulusta.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

Kuvakuulumiset

Oikein ihanaa ystävänpäivää sinne ruutujen toiselle puolelle :)

Täällä on ystävänpäivää vietetty rauhallisesti kotosalla, syöden, siivoten ja ulkoillen.... arvatenkin tuo keskimmäinen on ollut enemmänkin allekirjoittaneen hommia... No viikonloppunahan se on tehtävä mitä ehtii, viikolla ei juuri ylimääräistä energiaa enää siivouksiin riitä... eikä tartekkaan riittää!

Laskiaisena meillä ulkoiltiin räntä/lumisateessa ja otin ja urakoin ipanoille pienen mäen, no siitä on riemua riittänyt sitten pitkäksi aikaa.... ja kasoittain läpimärkiä toppavaatteita, hanskoja ynnä muuta....

vaikkei mäki tuon kummempi ole, niin meikäläisen haba sai ainaki kunnon treeniä kun tuota tolkuttoman märkää ja painavaa lunta kolaili.... no tiesipähän tehneensä jotain ainakin :D

Mäenlaskun jälkeen lättyjä, kermavaahdolla ja mansikkahillolla...

Suomen hiihtomaajoukkueen tulevaisuuden toivot treenaa... Onneksi on iso piha niin voi omalla pihalla pitää hiihtoleiriä.

Ystävänpäivän herkkuja... Piti urakoida useampi pellillinen taas.

ja tässä se "salainen ase" jolla tätä sirkusta pyöritetään.... :D

Tulin tuossa viikolla taas toteuttaneeksi pienen muodon muutoksen, joka oli tuolla takaraivossa kytenyt jo jonkin aikaa. Nyt ollaan taas brunetti :D
Ihan jees, ite ainakin tykkään muutoksesta ja johan mä melkeen vuodenpäivät blondina viihdyinkin, ja se on jo ihan hurjan pitkä aika mulle ihan saman värisenä.

Huomenna kutsuu taas paluu arkeen ja oikeisiin töihin! Aamu alkaa hulabaloolla ja ipanat päiväkotiin ja itse työmaalle. Sitten taas päiväkodin kautta kotiin ja iltapäivän hulabaloo, joka jatkuu iltahulabaloolla. 

Mukavaa sunnuntain ja ystävänpäivän jatkoa jokaiselle. 

Pieni tippa... täyttä tehoa!

Voi elämän kevät, että piti ottaa huima AHAA-elämys tuossa eilen aamulla.

Mullahan on päivittäisessä käytössä BP Caren tuotesarja näille pidennyksille ja käytän sitä tietenkin ihan omaan tukkaankin, en ainoastaan klipsien hoitoon. No, saunan jälkeen laittelin siinä Luxury Drops -öljyä hiuksiini ja ajatuksissani tulin ottaneeksi öljyä vähän liikaa.
Jostain sitten tuli jokin kummallinen idea, että mulla kun on talvella aina jokapaikassa sellaisia kuivia, jopa hilseileviä läiskiä ihossa, niin tulimpa siten sipaisseeksi loput öljyt käsistäni käsivarsiin, juuri näihin kuiviin kohtiin.

En asiaa sen kummemmin siinä ajatellut, mutta seuraavana aamuna sitten vaatteita pukiessani sen hoksasin, Ne hiivatin läiskät oli yön aikana kadonneet!! Ei tietoakaan mistään kuivista kohdista!!
WHAT???

Äkkiä viestiä Annelle, BP Caren kehittäjälle.... No sieltähän tulikin sitten tietoa, että jokainen ainesosa sopii myös iholle ja Anne käyttää tuotetta itsekkin iholleen.

No, eilempä sitten testailin vähän lisää... ja lopputuloksena mulla on tasan normaali iho koko vartalossa. Ei kuivia läiskiä, ei kutinaa, ei hilseilyä. Hihh, jopa mun kantapäät on pehmeät!

Pakkohan tämä oli tännekkin tulla kertomaan, josko vaikka joku muukin saisi apua talvi-ihon ongelmiin. Ja se on ihan huippua, että öljyä riittää ihan minimaalinen määrä!


BP Care -tuoteperheessähän on kaikkiaan:
BP Care Hydrating shampoo, BP Care Quick Mask, BP Care Luxury Drops, BP Care Luxury Mist, BP Care Platinum shampoo, BP Care hair & body shampoo for men


Tarkempaa tietoa tuotesarjasta voit lukaista TÄÄLTÄ

Kannattaa myös kysäistä omalta kampaajalta, joko heidän valikoimistaan BP Care löytyy, ja jos ei löydy tilaamaan pääset myös BP Hair:n verkkokaupasta,


ps. tämä ei muuten ole mikään maksettu yhteistyöpostaus, tämä tuotesarja vaan on niin huikea, että en eden kykene lopettamaan tämän hehkuttamista :D

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kuulumisia...

Sairastupa teema jatkuu... tällä kertaa pääosassa oon minä itse. Lämpöä on edelleen, joka paikkaa kolottaa ja kaupantekijäisinä oon saanu nauttia koko päivän kestäneestä migreenin yrityksestä, joka hetkeksi helpotti kun sain nukahdettua tovin. Ei siis kovin miellyttävät olotilat jälleen...

On tässä kuitenkin saatu ihan terveenäkin olla ja on päästy luisteleen ja muuten vaan touhuiltu.
Tuo lasten sairastaminen kieltämättä verotti sen verran omiakin voimia, että eipä tuota ole tännekkään jaksanut juuri ajatuksiaan uhrata.  No näillä mennään ja päivä kerrallaan aina eteenpäin.

Nytkin kyllä ajatus tökkii ihan täysillä ja tässä jo hetken tuijotin sormet näppäimistöllä tyhjää ruutua.
Ois kait tuolla luonnoksissa ollut pitkästi toistakymmentä tekstiluonnosta odottelemassa kun vain saisi ne värkättyä loppuun. Joka kerta joko karkaa se ajatus tai unohdan koko homman. Toisaalta muuten aika jännä lueskella tuollaisia melkein vuoden takaisia luonnoksia, joita on jäänyt tuonne roikkumaan vailla julkaisua. Ehkäpä pitäis joskus ihan piruuttaan kaivella kaikista vanhimpia luonnoksia ja nakata ihan noin vaan tänne luettavaksi... melko monenmoista tekstiä on muuten tullut kirjoiteltua!

Jospa mä nyt kuitenkin oon täällä ilmoittautunut että oon hengissä ja painun siis takaisin peton mutkaan ja yritän pitää tuon pään, ettei se päälaki lennä kattoon, vaikka kieltämättä siltä nälillä tuntuukin.

Tässä vielä parit kuvakoosteet viimeajoilta.

Koittakaahan pysyä terveinä, minäkin yritän parannella itseni ja palata näppiksen ääreen taas.

Sairastuvalla

Nyt kyllä voi sanoa ihan suoraan, että voi helevetin kuustoista näitä kulukutauteja.
Ennen joulua tää jo alkoi ja eipä loppua näy. Nuorimmainen on edelleen kuumeessa, on ollu jo viikon (!) sitä ennenhän kuumeilua oli jokaisella aina välillä ja nyt ihan putkeen sitte. Ilmeisesti siis aikaisemmin oli jokin muu virus ja on jo ehtinyt vaihtua uuteen tässä välillä.

Tässä sitä sitte taiteillaan väsymyksen rajamailla ja taistellaan sen kanssa että ootko paska mutsi vai paska työntekijä, ootko siis pois töistä hoitamassa sairasta muksua kotona vai meetkö töihin ja järjestät hoidot muuten... omatunto kolkuttaa tekipä miten päin tahansa. No lapsihan se aina tärkein on ja äitihän se parasta hoivaa lapselleen antaa ja varsinkin tää nuorimmainen kun on ihan äitiriippuvainen... Voi kiesus tätä elämää!!

Oikiasti me ei olla eläissään sairastettu niin paljon ku nyt tämän syksyn ja talven aikana.
varmasti joka ainoa liikkeellä ollut virus on meidän pesueeseen iskeny ja on siitä saanu osansa minäkin, vaikka vähemmän kuitenkin on me aikuiset sairastettu kuin lapset.

Lievää epätoivoa tämä kyllä aiheuttaa ja kaikki ns. normaalit jutut jää tekemättä, ei voi ulkoilla, pakkasetkin lauhtui ni ei pääse luisteleen eikä mitään, vaikka lapset itkusilmässä melkeen odottaa, että milloin, milloin... Keksi siinä sitte tekemistä kaikille kolmelle kun 4 seinän sisällä vaan joudutaan olemaan. Onneksi nuo julupukin tuomat lahjat on olleet sen verran mieluisia ja viihdyttäviä, että tähän asti on selvitty ihan suunnilleen kohtuudella.

Eipä oo näihin hommiin paljo päästy...
(ai hitto, että on muuten muksut tuosta kasvaneet aika paljon,
sen kasvun huomaa aina vaan ku katselee vanhoja kuvia)

Ei kai se auta, kun taas aamulla lähteä viihdyttämään paikallisen terveyskeskuksen henkilökuntaa tuon nuorimmaisen kanssa. Voi huokaus! Viikko sitte oltiin viimeksi, saataiskohan me joku VIP-kortti jo sinne....?

Lauantain turinoita

Melkeen vois alottaa tämän postauksen vetäsemällä ristin seinään.... mää oon TAAS täällä kirjottamassa. No ei, vaan sattui tässä sopiva hetki eteen niin pitäähän se hyväksi käyttää.
.
Luojan kiitos nämä pyhät alkaa nyt olla ohi. No se loppiainen siellä vielä kummittelee, mutta se nyt kun sattuu keskelle viikkoa, niin ei enää aiheuta mitään ylimääräisiä juttuja.
Tässä pyhien aikana tuli kyllä hankittua sen verran megalomaaninen turvotus ja äklö olo, että nyt oonkin tässä 2 päivää tasapainottanut tilannetta, ihan vain lisäämällä veden juontia.
Ei sen veden juonnin tärkeyttä kyllä turhaan muistutella. 2 päivässä olo on nyt ihan toisenlainen ja ei se oikeesti niin paljoa vaadi, että sen 2,5 litraa päivässä saa juotua. Kaksikin litraa taitaisi riittää ihan hyvin, mutta otin nyt vähän reilummalla kädellä näin alkuun. Jospa tuio tulisi sieltä selkärankasta taas tuokin hyvä tapa jatkossa, että muistaa riittävästi juoda... Yritetään ainakin. Olo nyt ainakin on miljoona kertaa parempi kuin 2 päivää sitten

Tänään uskaltauduttiin jo pesueen kanssa uloskin hetkeksi vaikka aika kirpeä oli ilma viiman kera.
Hyvää kyllä teki päästä vähän ulkoilemaan tuon pakollisen sairastelun aiheuttaman neljän seinän sisällä olon jälkeen. Mulla tuli kyllä sen jälkeen sellainen syväjäädytys, että piti viltin mutkaan kaivautua, että sai itsensä taas lämpimäksi. Toivottavasti ei tuu takapakkia nyt flunssan kanssa.
Oon kyllä aika aktiivisesti uota vitamiinivarastoa koittanu elimistöön kartuttaa. Pakastinta on siis tyhjennetty marjojen osalta ja hedelmäkulhoa on tyhjätty ihan urakalla.

Ja luonnollisesti, istuttu takkatulen ääressä

Asiasta ihan toiseen, selailin tuossa vanhoja kuvia koko blogihistorian ajalta. Voi tsiisus, että mulla on ehtiny olla melko monen näköset hiukset :D mitä tykkäisitte jos paukauttaisin hiustyyleistä pienen koostepostauksen? oon tainnut joskus aikaisemminkin sellaista suunnitella, mutta se vain on jäänyt suunnitteluasteelle. Ehkäpä mä nyt saisin jo jotain ihan oikeasti aikeiseksikin.

Nyt täytynee keskittyä katsomaan tuota suomen peliä, tai saattaa tulla tännekkin puolihuolimattomasti painokelvotonta tekstiä... Lupsakkaa lauantaita kaikille !

Joulua ja uutta vuotta

Hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti vuoden vaihtuminen sujui hyvin. Meillä ainakin vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ihan kotona. Lasten kanssa ammuttiin raketteja ja valettiin tinoja ja syötiin ja syötiin ja syötiin.... no, nuo raketti ja tinahommat on aina olleet perinteisesti iskän johdolla suoritettavia hommia eli meikäläinen keskittyy siihen taustapirun rooliin.

Tässä postauksessa vähän kuvia meidän joulustakin. Joulupostaus jäi tekemättä, en vaan viitsinyt, heh, nyt ei oikein voi kiireeseenkään vedota, kun olen kuitenkin lomallakin saanut olla, mutta en vaan jaksanut vaivautua :D No, nyt on tulossa postauksia ihan kiitettävällä tahdilla ja tavoite on, että tuo tahti jatkuu tasaisena läpi vuoden. Ehkä jotain uusia kujeitakin on tulossa...

Tässä kuitenkin vähän kuvia meidän Joulusta.

Mun ihana joulukukka

Lievästi jänskättää.... pukki taitaa kohta olla tulossa...

Illan päätähti :D Äitillä ja Iskällä ainakin oli hauskaa seurata tilanteita

Kaaoksesta päätellen pukki oli ollut lasten kiltteydestä vähän eri mieltä kuin äiti...
No lapset oli riemuissaan ja syötiin hyvin. Kaiken kaikkiaan mukava joulu, vaikka suurimman osan ajasta joku on aina ollut sairaana eli koko loma käytännössä ollaan oltu 90% neljän seinän sisällä ja koitettu toipua ihan jäätävästä flunssasta.

Tosiaan, nyt jo alkaneelle vuodelleon tiedossa ainakin tuonne keväälle saakka ihan oikeita töitä, josta oon enemmän kuin äärimmäisen onnellinen. Blogin puolella on tavoitteena pysyä asiallisessa postaustahdissa sen kummemmin asiasta stressaamatta, kiitos lukijat kun olette mukanan pysyneet vaikka tämä kirjoitustahti onkin aika heikolla hapella ollut :) Uusia juttuja on kehitteillä ja tässähän on jo ulkoasukin saanut vähän muutosta. 

Hiljaa hyvä tulee ja muistakaapa käydä tykkäämässä tuosta blogin facebook -sivusta niin ainakin sitä kautta pysytte mukana niin uusissa postauksissa kuin vähän muussankin... ;) Sivulle pääset TÄSTÄ


Jokatapauksessa Ihanaa alkanutta vuotta 2016 Teille jokaiselle <3