Kilpajuoksua

Huhheijjaa! Melkosta haipakkaa on ollut ja niin kuin otsikkokin sen kertoo, melkoista kilpajuoksua kellon kanssa. Arkipäivät meni koulun aloituksen jälkeen ihan tuon koululaisen lukujärjestyksen mukaan, mutta nyt on nuo nuorimmatkin aloittaneet kerhoilut, joten pakka pölähti taas sekaisin.
Nyt siis tytölllä on 3 kertaa viikossa kerho ja nuorimmaisella 2 kertaa. Oman haasteensa siihen tuo se, että ovat tietenkin eri ryhmissä, mutta samana päivänä. Yksi kerhoilee aamusta ja toinen iltapäivän ryhmässä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että juoksen kerhopäivisin melkein minuuttiaikataululla edestakaisin, jotta ehdin kerhojen välissä laittaa ruuan ja kaikki muutkin hommat on hoidettava hakujen ja vientien välissä. Täytyy kyllä sanoa, että taitaa vielä vähän vaatia harjoittelua tämä aikatauluttaminen, jotta kaiken saa taas rullaamaan ajallaan. Mutta hienoahan se on, että lapset pääsee touhuamaan ja oppimaan uusia juttuja ja ne kaverit! Samanikäisten seura on todella tärkeää, onhan nämä niin samanikäisiä meillä, mutta muiden lasten seura tekee todella hyvää. Ja vaikka se mulle aiheuttaakin pieniä aikataulupaineita, että eri kerhoryhmissä ovat, on se kuitenkin ihan loistava juttu, eivätpä ole niin kiinni toisissaan ja leiki ainoastaan keskenään.

Syksyisissä maisemissa mennään, tänä aamuna kännykkä väitti lämpöasteita olevan tasan 2.
Raikas keli, mutta mää tykkään, kun voi vetää villasukat jalkaan :D

Koulun aloitus on sujunut esikoiselta hyvin. Ainoa ongelma on tainnut olla tuo mun ylihuolehtivuus :D No, on se äitinä oikeasti todella vaikeaa löysätä sitä otettaan lapsesta ja luottaa siihen pieneen ihmisen. Tai luotan kyllä, mutta kaikki mahdolliset onnettomuuden uhat ja muut mörköt kummittelee takaraivossa. No kyllä se tästä, poika taitaa olla fiksumpi kuin äitinsä ;)

Pitäispä joskus laittaa ihan ylös viikon ajan kaikki touhut, menot ja tekemiset ihan kotitöitä myöten, jotta näkisi itsekkin millaisia nämä viikot oikeasti on. Siitä voisi jonkinlaisen postauksenkin vaikkapa koostaa.

Kun arki on yhtä matalalentoa, niin täytyy suosia nopeita ruokia... Lapsetkin tykkää tästä lisäkkeestä, eli wokkivihanneksia ja paistettuja perunoita. Toimii melkeimpä minkä tahansa kanssa, pihvit, kalapuikot, uunikala, kana, jne... Valmistuu nopeasti ja toisaalta, ruuan hävikkikin pienenee taas vähän, kun voi käyttää edellisenä päivänä keitetyt perunat. 

Nyt täytynee taas alkaa tosihommiin, jotta pysytään aikataulussa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Muistojen siivin kohti tulevaisuutta

Vastahan se pieni nyytti syntyi. Tuhisi poski poskea vasten, tarttui sormeen. Se pieni, jota piti katsella yökaudet hänen nukkuessaan, varmistaa että se varmasti hengitti. Katsoa kuinka joka päivä opittiin jotain uutta ja ihmeellistä, ensimmäiset hymyt, ensimmäinen kääntyminen vatsalleen, ensimmäiset askeleet ja sanat...

Kuin pieni nukke kastemekossaan

Pieniä hetkiä, joita ei unohda

Jos ulkona satoi ja myrskysi, ei päivistä puuttunut siltikään aurinko

Papan opeilla jääkiekon maailmaan

Ihan itse... 

Päivän paiste edelleen

Vuosien varrelle on mahtunut paljon, todella paljon ja silti tuntuu että aika on lentänyt ihan siivillä.
Eihän se voi olla niin että meidän esikoinen aloitti oikeasti koulun? Eihän?
Kyllä se vain niin on ja nämä pari päivää onkin olleet todella jännityksen täyteisiä ja ensiviikolla koulutyö oikein vasta alkaa.

Ensimmäisen koulupäivän aamuna, kaikki on valmiina ja reppu tarkistettu moneen kertaan.

Lähtötarkistus peilin edessä, kaikki kunnossa!

Varmoin mutta jännittynein askelin koulutaival aloitettiin.
Pienin askelin se on pienen ihmisen aloitettava opintie, paljon on uutta ja jännittävää. Varmasti vielä monet itkut itketään, mutta myös ne ilon ja onnistumiset hetket painetaan sinne muistin syövereihin. Muistan oman ensimmäisen koulupäiväni yhä edelleen kuin eilisen päivän!

Ihmisten paljous koulun pihalla ei juuri tuntunut reipasta ekaluokkalaista hetkauttavan.
No olihan koulu ympäristönä jo tuttu eskarivuoden ajalta, mutta silti suuri ja valtava varmasti pienen ihmisen silmin.

Kohta soi kellot, muodostetaan jono ja luovutetaan ne pienet opettajien huomaan.

Näin se on todellakin alkanut, koulutie!

Taivaan Isä kanna,

lasta matkallaan. 

Enkeleitä anna, 

kanssaan kulkemaan, 

turvallista tietä, 

että kulkis hän 

joka ainut päivä, 

halki elämän.

Tähän postaukseen päättyy yksi aikakausi blogin historiassa. Blogi jatkaa kuten ennenkin, mutta lasten yksityisyyttä suojellen ja kunnioittaen he jäävät jatkossa blogin ulkopuolelle.

Kymppitonnin tavoitteet

Taas ois aika Tango Wellness Aktiivisuusranneke päivityksen.
Tuossa muuttohulinoiden jälkeen, kun lakkasin jynssäämästä huushollia ja järjestelemästä tavaroita tapahtuikin yllättäen niin, että päivittäiset askelmäärät alkoi jäämään kovasti siitä 10000 tavoitteesta.
Totta on, että asunnon koko vaikuttaa ainakin näin äiti-ihmisellä päivittäisten askelten määrään ja myös huonejärjestys (!) käytännössä tarvitsen pienemmän määrän askelia nykyisin hoitaakseni kaikki normaalit kotirutiinit.

No siitä sitten vähän kimpaannuin itselleni ja aloin laitella asioita kuosiin. Tällä hetkellä pyrin siihen, että tuo maaginen 10000 on aamupäivän/päivän aikana täynnä, kaikki ylimenevä iltapäivällä/illalla on sitten pelkkää plussaa. Nyt vaan homma hoituu niin, että tavoitteiden eteen laitetaan itseä enemmän likoon.

Alkaa olla askelmäärät aika kohdillaan :) Ei tosin joka päivä tällaisia määriä, täytyy muistaa välillä myös ottaa kevyempiä päiviä, mutta niin että se 10000 tulee täyteen sellaisella kevyellä liikkumisella.

Kävelen, hölkkään, tanssin, jumppaan, hyppelen ihan täällä kotona ja sisätiloissa. Ei se loppujen lopuksi vaadi itseltä paljoakaan ylimääräistä vaivaa.

Tässä vähän tarkemmin näitä askelmääriä ja huomioikaa myös askelmäärän saavuttamiseen käytetty aika. Se 10 000 tulee aika helpolla täyteen ja mitä enemmän panostat siihen päivittäiseen hyötyliikuntaan sen helpompaa se on.

Unohdappa sinäkin siellä ruudun toisella puolella ne tekosyyt.
Eikös se näin yleisimmin mene....

Tekosyy nro 1 - ei ole aikaa! Todellisuudessa 1000 askelta vaatii elämästä alle 10 minuuttia.
Tärkeintä on nostaa se takalisto sieltä sohvasta ja nousta liikkeelle. loppujen lopuksi se 10000 on todella äkkiä täynnä kun sen ottaa vaan tavaksi.

Tekosyy nro 2 - liikuntaan käytetty aika on pois lapsilta/kotitöiltä.
Katsahda peiliin ja naura tuolle tekosyylle ja samalla itselles, ota ne lapset mukaan siihen liikkumiseen. Tee kotiin temppurata, jossa pakostakin joutuu hyppelemään yms. lapset tykkää ja askeleita kertyy. Tanssi ja ota ne naperotkin mukaan siihen heilumaan. Ne kotityöt tulee hoidettua siinä huomaamatta. Pyykkejä laittaessakin voi ihan hyvin ottaa pari ylimääräistä pyörähdystä ja samalla pari ylimääräistä askelta. ja toisaalta, ei ne pyykit sieltä mihinkään karkaa vaikka käytät aina välillä päivän aikana sen 10 minuuttia omaan itsees... kukaanhan ei ole väittänyt että se kymppitonni pitäisi kerralla täyteen tehdä ;)

Tekosyy nro 3 - nukuin huonosti, en yksinkertaisesti jaksa. Jos et liiku se väsymys painaa sua sinne sänkyyn ja sohvan nurkkkaan entistä voimallisemmin. Aluksi se tottakai vähän ottaa voimille, mutta jo muutaman päivän jälkeen olo on kokonaisuudessaan virkeämpi, varsinkin kun muistat juoda päivän aikana riittävästi. ja Unohda ne palautusjuomat ynnä muut moskat... puhdas vesi on parasta!

Tekosyy nro 4 - pelkäät lihaskipuja. Juu, eihän ne kivoja ole, mutta aloita rauhallisesti ensin rauhallisesti kävellen, kun olet jonkin aikaa sillä tavoitteet täyttänyt, haasta oman kunnon mukaan lihaksia. Muuta tempoa ja askellajia. Nostele jalkoja korkeammalle, laita käden heilumaan kunnolla mukana. Tämä etenkin jos istut paljon esim koneella ja hartiat on jumissa. kummasti lähtee veri kiertämään kun reilulla liikkeellä annat käsien liikkua kävellessä/juostessa.

Tekosyy nro 5 -  ei ole varaa liikkumiseen. Tämä lähinnä siihen, että ei ole varaa käydä esim. salilla... Et tarvitse senttiäkään saadakses kunnon nousemaan, ei voi syyttää huonoja ilmoja, koska voit tehdä kaiken ihan kotona ja sisätiloissa jos et ulos pääse.

Kuulostiko tutulta? niinpä.... :)

Oon nyt itse toiminut näin jo kohta kolmisen viikkoa ja askelmäärät on parhaillaan ollut tuolla 18000 paremmalla puolella päivässä. Olo on ihan järkyttävän paljon virkeämpi ja olen skarpannut sen vedenjuonninkin kanssa. Nukun paremmin ja yhtään kotityötä taikka muutakaan ei ole jäänyt kertaakaan tekemättä sen vuoksi, että keskityn saamaan ne tavoitteet täyteen joka ainoa päivä.
Syönyt olen ihan normaalia kotiruokaa. Painonpudotustarvettahan mulla ei varsinaisesti ole, mutta kyllä se uhkaavasti näyttää ja tuntuu siltä, että kiinteytymistäkin on tapahtunut. Hehh... ainakaan tuo kroppa ei hölsky enää samalla tavalla hölkätessä kuin silloin kun tämän aloitin :D

Helpointahan niiden tavoitteiden täyttäminen on, kun kokonaisuudessaan tekee tästä tavan.
Ihan yhtä helposti sen tavaksi saa, kuin sen kahvinjuonninkin :) Nyt kun elokuu on tullut ja arki alkaa suurimmalle osalle, niin otappa itseeäs niskasta kiinni ja haasta itsesi. Voin luvata että huomaat eron olossa aika äkkiä ja se kuntokin nousee ihan huomaamatta.

Terveisin polvivaivainen, joka on väittänyt vuosikaudet ettei pysty juoksemaan....
Kyllä pystyy, jos unohtaa ne itse keksityt tekosyyt!

Käyppäs samalla kurkkaamassa TÄÄLLÄ, josko vaikka hankkisit itsellesikin ranteeseen oman kirittäjän.

sis.yhteistyökumppanin mainoslinkkejä

Elokuun ensimmäisiä

Niin sitä ollaan päästy elokuulle ja mullehan se oli se virallinen henkiinheräämisen aika :)
Onneksi nyt taitaa ne helteet olla ohitse ja voi oikeasti nauttia ulkoilusta ihan ilman tukalaa olotilaa.
Kovasti ollaan valmistauduttu alkavaan koulutaipaleeseen tuon esikoisen kanssa. Kyllä se hurjalta tuntuu, että se todella oikeasti on jo koululainen. Äitiä taitaa kyllä jännittää ja hirvittää enemmän kuin poikaa itseään ja oikeastaan eniten hirvittää tuo koulumatka... liikennettä on kuitenkin aika reippaasti ja kahjoja on liikenteessä enemmän kuin tarpeeksi.

Ukkosista ollaan "nautittu" oikein kunnolla ja kertaalleen saatiin ihan kunnon säikähdyskin, kun salama jysähti johonkin tähän ihan lähelle ja jyrinä oli todella sen mukainen.

sieltä se on tulossa...

Saatiin oma järvi vastapäiselle pyörätielle :D no aika äkkiä tuo veden paljous tuosta imeyty, mutta aika kiitettävästihän tuota tuli.

askelmäärien ja liikunnan kanssa oon skarpannut nyt jo kolmisen viikkoa, tästä operaatiosta on tulossa postaus ihan erikseen.

Mummilan maisemia.

Tässä on ehditty juhlia yhdet rippijuhlat ihanine herkkuineen ja omatkin synttärit meni siinä samalla.

Eilen oli tärkeä päivä kun tuo esikoinen sai siunauksen koulutielle. Täytyy kyllä mainita, että olipa meidän kotiseurakunnassa järjestetty sujuvasti tuo koululaisten siunaustilaisuus ja tilaisuus oli kyllä kokonaisuudessaan aika tunteellinen. Saatiin seuraksi pojan kummitäti ja kirkon jälkeen he lähtivätkin sitten yhteistuumin reppuostoksille. Kyllä oli iltapäivällä onnellinen ja ylpeä poika uusien koulujuttujensa kanssa. 

Nyt harjoitellaan vielä alkuviikko ahkerasti koulutietä ja torstaina on sitten edessä se SUURI ja odotettu päivä.... äitiä itkettää jo valmiiksi.

mutta mukavaa viikon alkua kaikille! ja Turvallista koulumatkaa jokaiselle koulunsa aloittavalle!

Hellehelvetti

Edellisen postauksen tukkakriisi tuntuu aika pieneltä nyt kun tämän helteen kanssa kiroaa kaiken alimpaan.... sinne just!

Mitään järkeväähän me ei tässä oikeastaan olla touhuiltu, oleskeltu, helteessä ulkoiltu, rannalla käyty ja syöty ihan hulluna jäätelöä. Taas varmaan saan kesäihmisiltä ne virtuaaliset puukot suoraan keuhkoihin, kun kitisen tätä helvetillistä kuumuutta, mutta tää vaan ei oo mun juttu alkuunkaan. Mä haluan nukkua yöllä peitto päällä, ilman heräämistä hiestä märkänä, haluan liikkua ilman sitä tukalaa ja nihkeää oloa, haluan kyetä hoitamaan kotihommatkin ilman sitä nihkeää ja tympeää oloa.

Maanantaina vaihtuu elokuu ja se on mulle se virallinen "henkiin heräämisen" päivä :D
Hartain illuusio tällä hetkellä on se pimenevä elokuun ilta, joka viilenee jo niin että voi vetäistä villatakin hartioille kun iltasella ulkona istuu.

Meidän kävelymaisemia... tuonne metsäpolulle kuulemma pitää lähteä seikkailemaan, kuulemma siellä on taikametsä! Taikoskohan nuo metsän haltijat taikka muut mörököllit nämä helteet samalla huitsin kettuun...?

Mini-ihmiset kävelyllä.  Tytöllä tais olla AnniinaBalleriina esitys kesken lenkin,
mutta mahtuuhan tuolla vetäiseen laajemmankin balettishown.

Lasten suusta kuultua näin helteiden aikaan:

- Äiti, miksi kännykkä jää mun nahkaan kiinni?  ööö.... ilmeisesti oli hiukka nihkeä olo jollakin muullakin.

- Äiti, täällä on niin kuuma että musta tulee jäätelö ja mää sulan.

- Äiti, käykö kipiää ku se aurinko pistää..? tovi piti miettiä, mutta kysehän oli siis auringonpistoksesta

että näin... nyt odotellaan oikeasti käden kyynäspäitä myöten ristissä, että tämä hellehelvetti loppuis ja sais vähän normaalimman arjen takasi.

Hiuskriisi

Tämä tukkakriisi se aina tasaisin väliajoin nostaa päätään, vaikka mitä yrittäisi tehdä sen estämiseksi.
Toisaalta haaveilen pidennyksistä TAAS, toisaalta sähäkkä, lyhyt mallikin ois tosi jees ja toisaalta tämä nykyinenkin on ihan ok mittainen jo ja värikysymys siihen vielä lisäksi. Voi, miksi voi miksi niitä vaihtoehtoja pitää olla niin paljon? On tämä naisena oleminen sitte hankalaa!

Monenmoista tukkaahan mulla on vuosien saatossa ollut, mutta mikä niistä sopii mulle parhaiten, sitä en osaa sanoa yhtään. Eli jos on mielipiteitä, ehdotuksia tai ihan mitä vaan, niin heitäppä kommenttia tähän postaukseen!!

Tämä on ehkä suunnilleen vuodelta 2010 tai 2011 

Kuvanlaatu on mitä mainioin, mutta tämä kuva on muistaakseni kesältä 2012

2013-2014 jotakuinkin päässä oli BPhair clipsit, nämä mulla on ollu ehdottomasti pisimpään ja tykkäsin kyllä enemmän kuin kovasti ehkä just tuon liukuvärin vuoksi ja olihan nämä ihan huippulaatuiset!

Tässä BPhair teippipidennykset, raidat tehty BPhair sineteillä, nämäkin oli kyllä niin upeat!!

Sama tukka edestäpäin

Välissä kävi ihan oma tukka vaalennettuna melko reilusti....
No onhan tää nyt ainaki aika kamala :D

Sitten tulikin tämä herkku! Pidennykset BPhairia tietenkin

Sitten tuli totaalinen muodon muutos blondiksi, pidennykset tietty Bphairia

Sitten vaihtui nuo edelliset teippipidennykset BPhair:n clipseihin, nämä olikin sitten 60 cm



Sitten kyllästyin taas blondeiluun ja tempaisin vanhoihin clipseihin vähän sävytettä ja kuljeskelin tovin suklaanruskeassa tukassa.

Nyt tää on tämmönen! kohtuu tumman ruskea on oma tukka ja välillä käytän vanhoja violetteja clipsejä raitana, jos alkaa oma väri tylsistyttää (tylsistyttää siis aika usein jo)

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, että mitä mä tälle teen!!! sitä ei kyllä käy kieltäminen, että teippipidennyksiä mulla on ihan tosi ikävä ja nautin pitkän tukan kans olemisesta!
mutta kun ei osaa päättää niin ei osaa ja en mä oikeastaan osaa edes ajatella, että mikä mulle loppujen lopuksi parhaiten sopii! HELP!!

Näihin pohdintoihin, mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Kuulumisia helteiseen iltaan

Hupsistakeikkaa, taas on vähän hujahtanut tuo aika johonkin. Mitäs me ollaan hommattu?
No ei yhtään mitään! Päivät on menneet ihan tässä kotosalla ja ulkoillessa. Viime viikko oli niin sateinen, että hypittiin melkeimpä seinille, kun ei juuri ulkoilemaan viitsinyt lähteä.
Nyt on sitten ollut niin kuuma, että ei puhettakaan, että tuossa takapihalla kykenisi olemaan ilman lämpöhalvausta ja sama juttu tuossa meidän pihan leikkipaikalla... Tänäänkin kävelyllä käydessä tuntui, että ilma ei edes vaihdu yhtään ja aurinko paahtaa täydeltä terältä.

Nyt varmaan kaikki vannoutuneet kesäihmiset mielessään tuikkaa vähintäänkin puukon mun keuhkoon, mutta voi jummi mä odotan jo syksyä!!! Oon ennenkin täällä tainnut mainita, että minähän herään henkiin tuossa elokuun alkupuolella (kyyhkyjahdin aloitukseen :D )
Parasta maailmassa ehkä on ne elokuun vielä lämpimät, mutta pimenevät illat. Tuossa yhtenä aamuna jo vähän riemastuin, kun aamuaikaisella heräiltiin oikein sumuiseen, ja vähän viileähköön aamuun ja se tuoksu, kaikki tuoksui niin vahvana kostean sumun lävitse. Taisin viivähtää terassilla vähän pidemmänkin hetken sitä tunnetta fiilistellessä. Määhän oon niin maalta, että saattaisin unohtua kokonaan johonkin just puidun viljapellon laitaan aamu-usvan sekaan, ai että sitä tuoksua.

No josko tässä nyt lakkaisin fiilistelemästä tämän enempää.... kesää rakastavat lynkkaa mut kohta ihan kokonaan :D

Tässä vähän satunnaisia otoksia viimepäiviltä

Omenapuu kasvattelee satoa

Mansikoitakin vois kohta olla tiedossa. Tässä meidän takapihalla on pikkuruinen mansikkapenkki ja sitä vahditaan kuin haukat, että milloin on ensimmäiset punaiset näkyvillä tuhottavaksi.

Meidän pihan leikkipaikalta... on se tuo poika aina joskus oikeinkin päin tuossa kiipeilytelineessä...

Keinuhommia

Nyt varmaan tarvitsis alkaa miettimään, että miten saa asunnon viileämmäksi vai saako sitä....
Oletettavasti ei juuri tartte tulevana yönä nukkua, kun mua niin ahdistaa tää kuumuus ja eipä tarvinnut nukkua edellisenäkään yönä, ei siis mitään uutta auringon alla.