Aamu alkoi meillä pienten ja vähän suurempienkin kitinöiden ja natinoiden saattelemana. Ihan normi aamu siis ;)
Päivän posti sitten pelastikin tilanteen täydellisesti;
Normaalistikin postia odotellaan yhdessä ja pojalle täytyy lähes aina tulla jotain "omaakin" postia. Mainos kuin mainos kelpaa tähän tarkoitukseen, mutta tänään saatiinkin jotain paljon paljon parempaa.
Posti toi tullessaan pojalle ihan omalla nimellä paksun kirjeen, jota sitten availtiin silmät loistaen.
Kun kirje oli teurastettu auki (aika kirjaimellisesti teurastettu... olisittepa nähneet kuinka pieniksi paloiksi voi kuplapussin saada...) Silmät loistivat kirkkaimmin kuin yksikään tähti taivaalla.
Pikku mies sai lähetyksenä kummitädiltään ihan oman kirjan.
Liekö äidiltä tarttunut tietyt sanonnat kun kommentti oli; oi että, minu kiika kiito (voi että, minun kirja, kiitos)
Selitin sitten pojalle kuka oli sen lähettänyt ja kävipä nassikka omalla leikkipuhelimellaan soittamassa kiitokset kummitädille ;D senkin kun olisi videolle saanut!
Kyllä pieni ihminen voi olla riemuissaan tällaisista lähetyksistä ja poika marssikin heti oman huoneensa sohvalle istumaan ja kirjaa lukemaan :) Olipa itselläkin aamun kitinöiden jälkeen hymy aika herkässä kun seurasi pojan ilmeitä ja ihmetystä koko jutusta!
Että kiitos vaan kummitädille meidän päivän pelastamisesta, monellakin tapaa ;)
no vooi :3 sulosta. mulla on jo ikävä aleksia ja mimmua ): tuntuu/kuulostaa siltä niinku ne ois kasvanu jo iha hirveesti! Liian kuan aikaa siihen et nään teijjät : D
VastaaPoista