Ja taas vaihteeksi on yksi viikko kääntynyt loppupuolelleen ja aikaa ei jostain syystä ole jäänyt yhtään mihinkään. Blogikin näyttää lähes hylätyltä, kun allekirjoittaneella on ilmeisesti edelleen aivot sen verran narikassa, että runosuoni ei oikein syki... No jospa tuo tuota korjaantuisi ajan kanssa taas.
Päivät mennä viilettää ohi ihan silmissä. Tai eihän sitä oikeastaan mitään edes näe...
Aamulla kun bieherätyskellot herättelevät, on pimeää ja hetken verran ehkä näkyy sen verran, että erottaa pihalta kaamean sumun ja sitten onkin taas pimeää. Voisko nyt jo pikkuhiljaa tulla edes ne pikkupakkaset ja hieman sitä lunta? Voisi edes lämpimikseen kuvitella, että on vähän valoisampaa... ja eihän sekään toki haittaisi, että tuo kuran sisälle kantautuminen vähän edes vähenisi.
On se vaan kummallinen juttu tämä elämä, että aina kun kuvittelee tehneensä loistosuunnitelmia tulevaisuuden varalle, ne suunnitelmat kaatuu kerta toisensa jälkeen mitä ihmeellisempien asioiden vuoksi. Kannattaako siis ajatella kovin pitkälle, No ei kannata ei... Pitänee siis ottaa jälleen käyttöön se päivä kerrallaan meininki ja lakata vatvomasta sitä, mitä se tulevaisuus tuo tullessaan :) Eiköhän se huominen ja ylihuominenkin sieltä tule eteen, jos niin on tarkoitettu...
Kohta voin tunnustaa tulleeni ihan höperöksi, sillä Joulu on alkanut pyöriä mielessä jopa päivittäin.
Mielessä liikkuu niin lahjat kuin kodin koristelut ja kaikki muu aiheeseen liittyvä, ja välillä vähän aiheen vierestäkin mennään. Se alkaa tuo esikoinen olla jo sen ikäinen, että tulee itsellekkin halu panostaa joulujärjestelyihin jo vähän enemmän ja antaa lapsellekkin mahdollisuus osallistua siihen kaikkeen hössötykseen :D Vielä se osallistuu, mutta jos mennään heti muutama vuosi eteenpäin, niin pelkäänpä vaan, että ei osallistu enää... Lapset kasvaa, aika kuluu, mutta itsehän ei luonnollisesti vanhene koskaan ;)
Täytyy kyllä tunnustaa, että vaikka Jouluihmiseksi tunnustaudunkin, ei Joululla ole ollut tällaista merkitystä ennen kuin lapset tuli mukaan elämään itselläkin. Vaikka itselle onkin Joulun arvo ollut päivän selvä asia, niin silti se vain korostui lasten saannin myötä. Tätäkään kliseetä en luonnollisesti ääneen tunnustanut enkä uskonut ennen kuin se täytyi itse kokea. Toivottavasti osaan ja voin tarjota lapsille mieleenpainuvia Jouluja ja sillä tavalla, että pääasia ei ole se helvetillinen kaupallisuus ja lahjojen määrä, vaan haaveena on tarjota Jouluja, joista näkyy se juhlan oikea tarkoitus ja merkitys. Ehkäpä oppivat sitten jakamaan sitä oikeaa joulua joskus itsekkin eteenpäin eivätkä vietä jouluaattoja paikallisessa baarissa, vaan osaavat juhlaa oikeasti arvostaa.
Nykypäivänä kun näyttää kaikki juhlat menettäneen merkitystään ja kaikesta on tehty vain ylimääräisten vapaapäivien myötä ylimääräisiä ryyppypäiviä....
Ehkä jalo ajatus ja toivon mukaan sen onnistun toteuttamaan vuosi toisensa jälkeen, jotta tulevaisuudessakin osaisivat arvostaa Joulua kuten itse sitä arvostan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)