Kutsumaton vieras ja kaatuvia seiniä

En ehkä enää koskaan tule lupaamaan tekeväni seuraavaksi sen ja sen postauksen....
Näyttää tuo ystäväni kohtalo aina päättävän asiat aina minun puolestani ja tekevän just päinvastoin kuin itse olin ajatellut.... no tuleehan näitä postauksia....

Jokatapauksessa tuossa juhannukseksi meille pukkasi kutsumattoman vieraan kylään, nimeltä YRJÖ... Lopun varmaan arvaattekin. Eli kunnon oksutauti pukkasi perheen pienimmille  ja juhannus menikin sitten siinä, rauhallisesti kotona. No kotona me tosin oltais oltu muutenkin, mutta vähän oli ikävät olotilat meillä kaikilla. Eipä tuolta täysin välttynyt mahataudilta itsekkään, vaikka oksentaa ei mun tarvinnutkaan. Ulkoiltiin siinä sitten kotipihalla sen mukaan, mitä kunkin vointi salli.
Tuo meidän esikoinen on kyllä siinä mielessä ihan käsittämätön tapaus, että sille ei tauti tullut millään tavalla, vaikka kaksi nuorinta oksensi ihan urakalla ja me aikuiset podettiin vatsakiouja ihan muuten.... esikoinen sen kun painaa vaan menemään eikä mikään tunnu vaivaavan. Uskomaton vastustuskyky sillä täytyy olla! Luultavasti se on vastustuskykynsä kehittänyt ryösiessään tuolla pihalla...

Onneksi ei sentään sillä hetkellä satanut ihan koko aikaa, vaan päästiin ulos ihan aurinkoisessakin säässä. Kieltämättä nyt alkaa kyrpimään aivan täysillä nämä kelit, vaikka minkäpä niille tekee.
Seinät kaatuu päälle uhkaavalla vauhdilla, kun kolmen seinille hyppivän muksun kanssa päivät puurtaa.

Muutenkin tämä kesä on kyllä mennyt tähän asti stressitasot pilvissä. On ollut asuntonäyttöjä, sillä tämä meidän vuokratalomme on tällä hetkellä myynnissä vielä, joten minä olen siis veren maku suussa kiillottanut paikkoja näyttöjä varten ja kuten arvata saattaa kolmen muksun kanssa se ei ehkä tällaiselta täydellisyyden tavoittelijalta ole ihan helppo juttu.... muksut ei ehkä ihan ymmärrä olla sotkematta taloa sitä mukaa kun itse saadaan sitä siivottua. Eli monta painokelvotonta sanaa on kyllä päässyt kun epätoivon vimmassa pyyhit sormenjälkiä viidettä kertaa juuri pestyistä peileistä....
Tämäkin operaatio on kieltämättä vaikuttanut aikatavalla tähän mun postaustahtiin. Vuorokaudesta on uhannut enemmän kuin usein loppua tunnit kesken. Mutta, jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuis ja pääsis oikeasti taas tekemään siihen omaan, totuttuun tahtiin.


Tähän loppuun vielä maisemia täältä meiltä.... hermolepokuvia ainakin mulle tämän arkihelvetin pyöritykseen....

Yllä olevat kuvat on ns. meidän rannasta.... mun "pakopaikka" :)

Pihan kaunistus: Omenapuu täydessä kukassa!
Kestää vaan aivan liian vähän aikaa tuo kauneus!