Meillä meni auto huoltoon ja arjen on pyörittävä olipa sitten autoa taikka ei... No sehän sitten luonnollisesti ei menny ihan käsikirjoituksen mukaan sekään huolto ja ilman autoa oltiin reilu viikko.
Sehän tarkoitti sitten sitä, että tossua laitettiin toisen eteen ihan urakalla.
Kilometrejä mulle kertyi tuossa viikon aikana suunnilleen 90 km.
Siinäpä sitten vähän tulikin mietiskeltyä A) paljonko sitä turhaan loppupeleissä sillä autolla ajaa, voi säästää pitkän pennin kun ottaa hyötyliikunnan kannalta B) meistä kenenkään normaalin terveen ihmisen ei tarttis kitistä sitä, että peräpeili on leviä ku seittemän leivän uuni, jos vaan sen peräpeilin viittii sieltä sohvasta ylös nostaa! ja ei tartte kitistä niitä tuhottoman kalliita salikorttien hintojakaan... tämä hyötyliikunta kun ei maksa mitään!
Liikuntaa tuli tosiaan reippaalla kädellä kun kerhokuskaukset ja kauppareissut hoiti kaikki kävellen. Kauppareissut meni ihan teholiikunnan puolelle aina paluumatkasta ku ostosten kanssa marssi kotiin. Matkathan mulla ei sinällään oo todellakaan pitkiä, mutta kun riittävästi tulee toistoja, niin kyllä niitä kilometrejä kertyi ihan huomaamatta. Kyllä mua oikeesti vähän jo nauratti, että varmasti naapureilta sain ainakin hullun leiman otsaan, kun kerhopäivänä 8 kertaa kävelin edestakaisin saman matkan ja illalla vielä kauppareissua siihen päälle :D Senkin huomion tein tuossa tallustellessa, että täällä meidän kylällä on kyllä kohtuullisesti autoilijoilla hanskassa tuo suojateiden lähestyminen ym...
Kävelijät päästetään reilusti menemään ja turvallisesti... ainoat murhaavat katseet multa sai pari taksikuskia! Näimpä, ammattiautoilijat oli tuon viikon aikana ainoat, jotka joko ei päästäneet kävelijöitä ensin suojatien yli, tai tulivat niin lujaa että hädin tuskin ehti itse pois alta. Näillä kerroilla kaikilla ratissa oli sellaisia keski-ikäisiä tai vähän yli miehiä... no okei saatoin mä vähän kirotakin sen verran selkeällä artikulaatiolla että oletettavasti viesti meni perille, vaikka ääntä eivät ihan ehkä kuulleet... :D
Muuten on arki rullannut ihan normimeiningillä ja autokin on nyt saatu jo takaisin.
Alkava viikko onkin sitten taas yhtä tohinaa... on kerhokuvaukset lapsilla, on hammaslääkäriä ja herraties mitä kaikkea muuta eli ei tuu aika pitkäksi taaskaan. Pyrin kyllä jatkossakin hoitamaan nuita kerhokuskauksia vielä enemmän kävellen. Niinä päivinä tosin kun molemmilla on kerho, niin ihan jo aikataulullisista syistä on helpompi hoitaa yksi haku ja yksi vienti autolla, ettei tartte ihan juoksuksi laittaa. Kasvaapahan ainakin kunto!
Tänään muuten oli harvinainen hetki. Minä vetäisin ekaa kertaa oikeat kaunoluistimet jalkaan sitten yläasteen!! Olihan tuo lievästi koominen olo, no mä pysyin kuin pysyinkin pystyssä ja kaikki raajatkin on ihan ehjiä enkä ees mustelmia saanu aikaseksi, Hyvä minä!
Tosin teroituksen tarpeessa oli luistimet ja se hiivatin alimmainen piikki pitää saada pois, kun en elläissäni ole luistellut ennen kaunokeilla, joissa se alinkin piikki on paikoillaan.
No kerta se oli ensimmäinenkin ja hengissä säilyin. Lapsia kyllä nauratti kun pari horjahdusta tuli ja itsekseni tupisin ja jupisin vähä aikaa. Ehkä mä vielä tälle talvelle uskaltaudun luistimille useamminkin.
Pakollinen todistusaineisto
Lupsakkaa sunnuntai-illan jatkoa sinne ruutujen toiselle puolelle ja
mukavaa tulevaa viikkoa!
mukavaa tulevaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)