No mun pääkopan salaisissa sopukoissa, joista ei ota selvää millään ilveellä.
Oon tässä aloittanut ja taas kerran aloittanut kirjoittamaan ja joka kerta poistanut tekstit, kun ei irtoa järjellistä tekstiä niin ei sitten irtoa, thats it! Tässä on aikaa vilahtanut jo reipas kuukausi edellisestä postauksesta, mutta täällä ollaan taas.
Kulunut kuukausi on ollut kohtalaisen vaihteleva. Meillä meni kerholaisten kanssa nelisen viikkoa pois kerhoiluista, kun jokainen meisät oli vuoron perään flunssassa ja yksi kun lopetteli sairastelua niin seuraava aloitti. Siinäpä se kuukausi sitten menikin.
Ja voin kertoa, että mulle, minuuttiaikatauluihin tottuneelle nuo pakolliset 4 seinän sisällä olot oli takuulla haastavinta. Pikkasen hullu kun sitä on, niin välillä tuntui että aamu 9 on kotihommat tehty jo KAIKKI ja loppupäivä pitäis kestää lorvailua ja siinä sivussa paimentaa kipeitä lapsia.
Seinät uhkaavasti yritti jo kaatua niskaan, mutta taktisilla väistöliikkeillä nekin kaatumiset vältettiin.
Kerettiin me tuona aikana käydä juhlimassa rippijuhliakin, vajaalla porukalla tosin kun mies ja nuorimmainen jäivät sairastamaan kotiin. No reissu meni hyvin ja olihan se ihana juhla :)
Lumilinnaan suunnattiin sitten seuraavana viikonloppuna ja olihan se upea paikka.
Käsittämättömältä se tuntuu kuinka kaikki on saatu tehtyä lumesta ja jäästä.
Ei voi kuin hattua nostaa tekijöiden ammattitaidolle, katsokaapa itse; Mitäs olette mieltä?
Lumilinnan kappeli oli mun ehdoton suosikki. Tunnelma oli niin käsinkosketeltavan satumainen,
että siellä olisi hiljentynyt pidemmänkin aikaa ihan rauhassa omien ajatusten kanssa.
Luokanopettaja
Koululuokka
Hotelli
Ravintolan somisteita
Lumilinnakin oli tietenkin tänä vuonna kuinkas muutenkaan kuin Suomi 100 vuotta teemalla
Mitäs olette mieltä, ansaitsevatko tekijät suuret hatunnostot? Kyllä mun mielestä ainakin!
Onhan nämä tällaiset paikat niin kokemisen arvoisia, että näistä riittää lapsillekin muisteltavaa pitkiksi ajoiksi ja ennen kaikkea niitä erilaisia elämyksiä.
Tuon reissun jälkeen sitten päästiinkin palailemaan normiarkeen ja kerhoilut ynnä muut normitoiminnot jatkuivat normaalisti. Ai että mä ehdinkin jo kaivata tätä aikatauluttamista :D
Kohta varmaan saan oikeesti sen hullun leiman otsaan, kun täällä vielä mainostan oikein nauttivani tästä. No jos yhtään helpottaa, niin hulluna ne taitaa kaikki mua vähän pitää, mutta antaa pitää, pitäähän muillakin olla elämässä jotain ihmeteltävää ;)
Mukavaa ja reipasta viikkoa kaikille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)