Kevättä ilmassa

Tänäänkin on ollut enemmän kuin keväinen päivä jopa näille leveysasteille.
Pojan kanssa tuossa aamupäivällä juoksin lenkin hammaslääkärissä ja tarkeni ihan kevättakilla jo.
No onhan se nyt makia, kun ei lastenkaan kanssa mene ensimmäinen puolituntinen uloslähtiessä pelkkään pukemiseen. No eihän näillä oikeasti niin kauaa siinä hommassa mene, vaikka se välillä siltä tuntuukin, ainakin aamuisin...

Varmin kevään merkkihän tietenki on se, että pyörätien varressa haisi ihan selkiä koiran pas*a :D
Varmuuden vuoksi piti tarkistaa omat ja pojan kengät, että tuleeko löyhkä sieltä, ou jee vältyttiin miinoitukselta ja kevään tuoksut tuli jostain muualta kuin meidän kengistä.

Toisaalta vannoutuneena koiraihmisenä mua ei ne koiran jätökset tuolla haittaa pätkääkään, pari sadetta ja niitä ei enää oo. Enemmän mua kyrsii tuo aikuistenkin ihmisten tapa heittää joka ainoa roska ajattelematta pitkin teitä. Lapsilta mä sen jotenkin ymmärrän ihan tietämättömyytenä ja ajattelemettomuutena, mutta aikuisilta ihmisiltä en sitte vähääkään. Omille muksuille oon viimeiseen asti tolkuttanut, että jokainen karkkipaperikin pistetään roskiin vaikka sitten kotona, jos ei roskista juuri kohdalla satu olemaan, sitten ne kysyy, että miksi tuokin heitti tuon maahan?
Niinpä, koita siinä sitte lapsia opettaa, kun aikuisetkaan ei tajua!

Katoppa, kun meinasi mennä ihan marmatukseksi koko postaus...

Sain VIHDOIN ja viimein tehtyä blogille sen kauan kaivatun perusteellisen uudistuksen.
Tovinhan tuota saikin uuden ulkoasun kanssa taiteilla, että sain sen toimimaan.
Pientä hienosäätöä ehkä joutuu vielä tekemään, mutta pääasiassa oon aika tyytyväinen nyt, vai mitä te olette mieltä uudistetusta lookista? Ehkä tämä on nyt sitä mitä oon hakenutkin ja blogi on siirtynyt vähän kuin tuoreempaan aikakauteen.... tai en minä tiedä.... piristystä nyt edes ainakin.

Kauheaa, että taas on perjantai. Nämä viikot vilahtaa ihan silmän räpäyksessä ohi.
Tälläkin viikolla on oltu vähän kuin 4 seinän sisällä, sillä tyttö otti ja kadotti äänensä ja sai vielä yskän palkaksi. No ei tuo pahasti sentään, aina aamuisin on ääni poissa, mutta muuten ei juuri mitään päivällä. Varmuuden vuoksi on jätetty kuitenkin riehumiset vähemmälle, en todellakaan halua tähän väliin enää mitään ylimääräisiä sairasteluita. Nythän se tietenki pukkaa jonku megaflunssan koko orkesterille, kun näin menin sanomaan.

Mutta nautitaampa nyt tästä kunnolla alkavasta keväästä ja koitetaan ulkoilla mahdollisimman paljon.
Meillä muuten ipanat sai jokainen uuden karheen pyörät alleen, joten taitaa äiteenkin persus lakata levenemästä ku noiden kanssa tuonne juoksemaan lähtee... Esikoisen kanssa ei mulla oo enää mitään jakoja, mutta nuo kaks nuorempaa vielä kohtuudella saa juoksemalla kiinni.