Arjen startti

Tänään se sitten koitti se suuri päivä ja meidän neitikin aloitti varmoin askelin koulutien harjoittelun eli oli eskarin eka päivä. Tähän oli tietenkin valmistauduttu jo hyvin ja suurella hartaudella. Reppu ynnä muut tarvikkeet oli katsottu valmiiksi ja kylläpä aamulla oli jännät paikat.
Onneksi tuo meidän neiti on sen verran sosiaalinen ja reipas tapaus, että tiesin jo etukäteen sen,
että ei taida ongelmia tulla sen kanssa, etttä eskariin meneminen olisi jotenkin vastenmielistä ja uusi tilanne pelottaisi. Reipas neiti se on. Ja pointsit äitille.... mä hillitsin itseni ja en märissy :D

Lähtövalmiina. Ketään meidän neidin tuntevaa ei varmaankaan yllätä tuo reppuvalinta...
Kaikki on Frozenia... ihan kaikki penaali, kynät, kumit...

Matkat taittuu nopsaan pyörällä, minä tosin kävelen (juoksen)
rinnalla, sillä kun itsellä ei ole pyörää mukana on tilanteiden hallitseminen vähän helpompaa ja nopeampaa JOS sattuisi vaikka joku äkkitilanne.

On se vaan aina yhtä liikuttavaa katsoa niitä pieniä ihmisen alkuja, jotka vähän epävarmana pälyilee ympärilleen vanhempien helmoissa ja se reppu on tietenkin vähintäänkin yhtä iso kuin kantajansakin.

Esikoinen aloitti tokaluokan ja poika tietenkin otti koulun alun ihan coolina ja kuin vanha tekijä.
Antoi tietenkin aamulla siskolleen täsmäohjeita eskarin alkuun :D
Kieltämättä itse piti vähän mennä sivummalle hihittämään, kun kuunteli niiden juttuja.
No jokatapauksessa ensimmäinen päivä meni erinomaisesti molemmilla.

Minä ja tuo kuopus ollaan se kuskaustiimi ja saatiinkin tänään kunnon kaste näihin hommiin.
Aamu meni kivasti mukavassa säässä, mutta iltapäivän hakulenkille kun täytyi lähteä, alkoi tulla vettä.... ja takisin tullessa sitä tuli tosiaanki kuin esterin.... just sieltä...
Oltiin siis kuin uitettuja koiria koko sakki ja vaatteet vaihtoon jokaiselta.
Nyt jo vähän hymyilyttää koko sirkus, mutta voitte kuvitella, että ei muuten hymyilyttänyt vähääkään tuolla tienpäällä tallustaa vettä valuvana. No eihän me vähästä hätkähetä, mutta silti...
Tuli ainakin kertarysäyksellä se todellisuus eteen arjen kanssa :D
Tätä tää nyt on jatkossa taas, satoi taikka paistoi.

Laskeskelin tuossa jo ennen koulun alkua, että päivittäin tulee tosiaan se 6 kilsaa liikuntaa pelkästään tuon eskarilaisen saattelusta. Syyskuussa kun kerhokausikin starttaa, siihen saadaan vielä se n. 4 kilsaa lisää aina 3 päivänä viikossa. Eli ei ehkä tarvitse huolehtia tuosta lenkille lähtemisestä taaskaan... päivittäin askelia tulee sen verran kiitettävästi, että lienee tuo arkiaktiivisuus ihan kuosissaan. Moni varmaan aattelee, että miksi ihmeessä en hoida autolla näitä hommia...
No olisihan sekin tietenkin mahdollista, tosin mies kulkee sillä töissä, mutta jos oikeasti tarvitsisin, auton kyllä käyttöön aina saisin. Mutta, miksi ihmeessä menisin autolla kun pääsee kävellenkin ja toisaalta sitten olisi kuitenkin jotain liikuntaa harrastettava, miksipä ei siis hoida sitä lenkkeilyäkin tässä samalla? Elämä on valintoja ja tämä valinta sopii mulle ja just meidän arkeen paremmin kuin täydellisesti. Tietenki tämäkin vaatii vähän sitä hulluuttakin, mutta sehän on mulle ihan normaali olotila ;D

Nyt vedetään sitten ilta vihreää teetä höystettynä tujulla määrällä inkivääriä.
Kummasti meinasi sen kastumisen jälkeen aivastuttaa, joten otetaan homma varman päälle.
Tosin tuo inkivääritee on mun päivittäiseen juomamäärään kuulunut jo viikon verran eli
ennakointi tulevaan flunssakauteen on jo aloitettu :D