Mun arki

Edellisessä postauksessa lupasin tehdä päivityspostauksen tästä mun omasta arjesta.
Kun muuttuu arki, muuttuu myös se tapa millä sitä hoitaa, joten ihan kivakin oli tätä tehdä ja huomata niitä pieniä eroja aiempaan. Kaikkihan se on kehitystä, se pienikin...

Tässä siis suurinpiirtein yhden arkipäivän kulkua maratonpostauksen muodossa

6.30 herätys ja kahvit tippumaan
lapsille aamupalaa ja aamupalan jälkeen päivävaatteet päälle, jotka olen laittanut alakertaan jo edellisenä iltana valmiiksi. Samoin valmiiksi on laitettu jo päivällä mahdollisesti tarvittavat liikunta ynnä muut varusteet. Lasten aamupalan jälkeen juon vähän lisää kahvia ja menen valmistautumaan itse lähtöön eli rakennan naaman = meikkaan. Vaatteet oon katsonut itsellenikin jo edellisenä iltana valmiiksi ja oon ehtinyt jo pukea ennen kun aamupalan tekoon alan. Mun meikki ja tyyli on aika huoleton ja arkimeikkikin syntyy 10 minuutissa. Ei ihan hirveitä hiuställäyksiäkään kannata alkaa rakentelemaan, koska liikun kaiket päivät ulkona, ilmalla kuin ilmalla...

Aamusella on aikaa vaihtelevasti riippuen siitä alkaako esikoisella mihin aikaan koulu.
klo 8 aamuina on tietenkin vähän kiireempää, mutta pääsääntöisesti aamuisinkin edetään rauhallisella tahdilla hoitaen hampaanpesut ja muut aamutoimet.

Pyykit koneeseen ja kone päälle ja samoin aamun tiskit koneeseen, jossa yleensä illalta sen verran tiskiä, että senkin koneen saa päälle. (en siis harrasta tiskien pesua puolityhjällä koneella)

n.8.30 lähdetään viemään neitiä eskariin
Tullaan kuopuksen kanssa kotiin, viikkaan kuivat pyykit ja laitan uudet kuivumaan.
Tässä välissä yleensä itse haukkaan vähän jotain syötävää, minä kun en edelleenkään oo oppinut kunnon aamupalaa syömään...

Tuuskataan kuopuksen kanssa jotain jonnin joutavaa ja samalla laittelen ruokaa alulle,
isäntä tulee ruokkiksella kotiin syömään ja samalla tietenkin kuopuksen kanssa syödään itsekkin.
laittelen tiskit siinä ruokailun jälkeen ja siivoan keittiön

n. 12.30 lähdetään hakemaan neiti eskarista ja tullaan kotiin, syöntiä.
Perjantaisin aikataulu on vähän aikaisemmassa eskarin aiemman päättymisen vuoksi.

Odotellaan esikoinen koulusta, hän kulkee itsekseen, mutta jos aikataulut sopii yhteen, niin tottakai tulee koulusta meidän kanssa yhtämatkaa. Läksyt hoidetaan heti koulusta tultua ja syönnin jälkeen.
Vasta läksyjen jälkeen alkaa se päivän vapaa-aika.

Loppupäivä ollaankin sitten yhdessä ja odotellaan ruuan kera isäntä kotiin, yleistä touhuilua ja hölmöilyä. Minä kuskailen aamulla viikattuja pyykkejä omiin kaappeihinsa, imuroin jossain vaiheessa päivää ja saatan siivota muutenkin. Pääsääntöisesti klo 18 mennessä päivän hommat on tehty sitä vaille, että aamuksi täytyy vielä katsoa kaikille kamppeet valmiiksi.

Lapset kun ovat menneet iltatoimien jälkeen nukkumaan, koko loppuilta on mulle käytännössä sitä vapaata aikaa. Arkisin lapset on aina 8 korvilla nukkumassa, joten meillä on tiedossa saunaa, iltapalaa, leffaa tai sarjoja. Nukkumassa mekin ollaan viimeistään klo 23, yleisimmin jo aiemmin.


Summauksena tähän vielä, että mulle siis jää aikaa itsellenikin joka ainoa päivä, jonka voin käyttää ihan vaan olemiseen, bloggaamiseen tai mihin vaan, en välttämättä tarvise erikseen siivouspäivää niin että kerran viikossa joutuisin uhraamaan kokonaisen päivän pelkkään kämpän jynssäämiseen. Paikat pidetään järjestyksessä päivittäin ja tavarat paikoillaan. En tunne termiä pyykkipäivä, en oo koskaan ees joutunu opettelemaan. Meillä lapset huolehtivat omat huoneensa päivittäin siihen kuntoon, että mun ei imuroidessa tarvitse väistellä levällään olevia tavaroita saati keräillä niitä, vaan voi huoletta imuroida. Isommat järjestämiset ja siivoukset hoidetaan sitten huoneen omistajan kanssa yhteistuumin, mutta päivittäisen perusjärjestyksen hoitaa lapset itse.

Ruuat mietin valmiiksi aina etukäteen ja jaakaapin sisällön mukaan. Kaupassa käynti hoituu näppärimmin neidin eskariin viennin jälkeen tai sitten iltapäivällä kun isäntä on tullut töistä.
Kaupassa ostokset tehdään niin, että muutaman päivän ruuat tulee kerralla hankittua, tosin mä oon aika mestari siinä että kauppalistasta huolimatta aina jotain oleellista unohdan :D
Ruuat on pääsääntöisesti kohtuu nopeasti valmistuvia ihan perus arkiruokia, jotka ei huimia valmistusaikoja ja valmisteluita tarvi. Viikonloppuna sitten voi siihen ruuan laittoonkin käyttää aikaa enemmän jos siltä tuntuu.

Äidin iltapalaa eli mennään siitä mistä aita on matalin eli mitä jääkaapista sattuu löytymään.
No ehkä huonomminkin olis voinu kuitenki valita.  Valmistus kesti tasan sen verran kuin kananmunilla kesti kypsyä eli 10 minuuttia. Pohjalla varhaiskaali,johon lisukkeeksi
kurkku, tonnikala, raejuusto ja kananmuna

Käytännössä me ei ikinä olla myöhässä mistään, päin vastoin.... yleensä ollaan aina vähän etuajassa.
A ja O on se, että herätään riittävän aikaisin, että sitä aamurumbahelvettiä ei pääse edes syntymään ja ollaan riittävän ajoissa nukkumassa, jotta vältytään siltä väsähtämiseltä ja väsymyskiukulta.
Iso osa arjen asioista on tehty ja mietitty etukäteen tai ainakin ennakoiden, joten aikaa siihen kriiseilyyn ei tarvitse uhrata.

Näin rullaa meidän arki tällä hetkellä, tosin syyskuussa se muuttuu taas vähän, kun kerhokausi alkaa kuopuksella, joten ne kuskaukset tulee tuohon vielä lisäksi sitten 3 päivänä viikossa, mutta noin muuten muu paletti pysyy ennallaan. Aikataulu tulee menemään niin, että kun kuopuksen kerho alkaa, voin siitä suoraan siirtyä koulua kohti odottelemaan neidin pääsyä eskarista. Yhdessä sitten haetaan kerholainen kotiin.

Näihin väleihin sitten aikataulutellaan tarpeen mukaan hammaslääkärikäynnit, mahdolliset neuvolat ynnä muut menot ja muistamiset. Niitä muistettavia juttuja onkin sitten sekalainen seurakunta koulun ja eskarin puolesta, mutta seinäkalenteri, johon mahtuu kirjoittamaan (paljon) pelastaa tilanteen aina.
Tosin meidän kalenterista ei taida ottaa selvää kukaan muu kuin minä, mutta minähän se olenkin se, joka pitää kaikki muutkin aikatauluissa ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan :D

Kaikkihan on lopulta kiinni siitä, että on tottunut koko ajan tekemään jotain.
En esimerkiksi jumita koneelle tai kännykälle kovin pitkäksi aikaa istumaan tai sittenkin teen siinä välissä aina jotain. Vaikka tässä varmasti tuntuu olevan ahdistavan paljon kaikkea, musta välillä kuitenki tuntuu siltä, että on vähän jo tylsää, kun päivän "työt" on tehty kaikki jo iltapäivällä.
Tottakai joskus huonosti nukutun yön jälkeen kaikki tökkii ja ketuttaa, mutta niinä päivinä voi vähän vähemmän tehdä niitä kotihommia ja se peruspaletti ei siltikään kaadu mihinkään. Sitten on eriasia, jos niitä laiskoja päiviä tulee harrastettua enemmän. Siitä on seurauksena stressaantunut ja kettuuntunut minä, jonka kanssa on äärimmäisen vaikea tulla toimeen. Joskus esimerkiksi sairastuessa se parin kolmen päivän makaaminen, meinaa saada hermot loppumaan ihan tyystin, mutta kun taas on saanut sen oman päiväjärjestyksen takaisin, palautuu se normaali minäkin takaisin.