Heti aluksi täytyy painaa nöyränä pää alas ja sanoa Teille lukijoille ISO KIITOS! Edellisen postauksen jälkeen kaikkien aikojen kävijäennätykset rikittiin mennen tullen palatessa. Melkein säikähdin, kun kurkkasin kävijätilastoja <3 Mieletöntä, arvatkaas vaan millä tsempillä tässä taas jatketaan ;)
Mutta, elämänmuutostarina jatkuu jälleen:
Tietenkin tästä tuli tietynlainen epätoivoinen mieliala, että eikö minuun tehoa mikään... Mutta eihän mikään tehoa, jos muutos ei ole kokonaisvaltainen. Sekin opittiin kantapäänkautta, kuten niin moni muukin asia elämässä. Onneksi maalaisjärki kuitenkin voitti tämän epätoivon ja alitajunta nakutti taustalla omia käskyjään toimia.
Kunto oli romahtanut ihan pohjalukemiin ja tiesin, ettei minusta olisi suoraan aloittamaan edes lenkkeilyä.
Päätin siis pikkuhiljaa aloittaa venyttelyllä. Hiljakseen venyttelin päivittäin koko kropan aloittaen aina jaloista ja siitä siirtyen ylöspäin. Tuntui kuulkaa aika epätoivoiselta ne ensimmäiset 5 päivää yrittää melkein itkun kanssa venytellä, kun ei ollut juuri liikuntaa harrastanut moneen vuoteen... Voi että sitä oli ihminen jumissa.
Pari viikkoa venyttelin rauhallisella tahdilla kerran päivässä ja sen jälkeen siirryin 2 kertaan päivässä ja tässä yhteydessä aloitin jo pientä ruokavaliomuutostakin. Lisäsin reilusti veden juontia. Join lasillisen ennen jokaista ateriaa ja venyttelyn yhteydessä vettä litkin heti reilusti. Vettä kului päivässä vähintään se 3 litraa.
Tämän seurauksena paino kääntyikin jo laskuun pikkuhiljaa... siitähän sitä saikin sitten uutta puhtia jatkoon :)
Elimistö alkoi pikkuhiljaa saada puhtia puhdistumiseen ja aineenvaihdunta alkoi vilkastua.
Samassa yhteydessä vähensin alkoholin käyttöä ja sitä myötä myös sipsit, suklaat yms. jäi huomaamatta vähemmälle. Kun ei juo niin paljon, ei myöskään tarvitse sitä krapulamässyä... ;)
Tämän kaiken yhteisseurauksena paino olikin ihan huomaamatta tipahtanut liki 5 kiloa.
Pelkkää nestettähän se toki oli, mutta energiaa se antoi jatkaa.
Neuvona kaikille sanonkin heti, että mikäli taistelet painon kanssa, ei sitä oikotietä onneen ole. Mitä hitaammin pystyt elämänmuutoksessa etenemään, sen varmemmin ne lähteneet kilot myös pysyvät poissa. Laihdutusvalmisteissa on se vika, että mikäli ne ylipäätään toimii, paino voi tippua aivan liian nopeasti, jonka seurauksena ne 90% varmuudella tulee tuplana takaisin muutaman kuukauden kuluttua. Eihän kukaan voi loppuelämäänsä popsia laihdutusvalmisteita pysyäkseen tavoitepainossa...
Aluksi muutokset liikunnan ja ruokavalion suhteen oli aivan mitättömän pieniä, mutta jo niillä sitä tulosta alkoi tulla. Jos on vuosikaudet elänyt vähän miten sattuu, ei sitä muutostakaan ole helppo tehdä hetkessä. Pieni shokkihoito omalle pääkopalle ja omille pinttyneille tavoille on kyllä hyväksi, mutta pointtina se, että sen muutoksen olisi oltava pysyvä, kannattaa se muutos toteuttaa hissukseen, jotta sen uuden, erilaisen elämäntavan ehtii omaksua ja ei tule niitä takapakkeja niin paljon, joissa vaarana on paluu siihen vanhaan elämään... Näitä toki tulee, varmaankin kaikilla, mutta aina sieltä on ponnistettava ylös.
Samassa yhteydessä vähensin alkoholin käyttöä ja sitä myötä myös sipsit, suklaat yms. jäi huomaamatta vähemmälle. Kun ei juo niin paljon, ei myöskään tarvitse sitä krapulamässyä... ;)
Tämän kaiken yhteisseurauksena paino olikin ihan huomaamatta tipahtanut liki 5 kiloa.
Pelkkää nestettähän se toki oli, mutta energiaa se antoi jatkaa.
Neuvona kaikille sanonkin heti, että mikäli taistelet painon kanssa, ei sitä oikotietä onneen ole. Mitä hitaammin pystyt elämänmuutoksessa etenemään, sen varmemmin ne lähteneet kilot myös pysyvät poissa. Laihdutusvalmisteissa on se vika, että mikäli ne ylipäätään toimii, paino voi tippua aivan liian nopeasti, jonka seurauksena ne 90% varmuudella tulee tuplana takaisin muutaman kuukauden kuluttua. Eihän kukaan voi loppuelämäänsä popsia laihdutusvalmisteita pysyäkseen tavoitepainossa...
Aluksi muutokset liikunnan ja ruokavalion suhteen oli aivan mitättömän pieniä, mutta jo niillä sitä tulosta alkoi tulla. Jos on vuosikaudet elänyt vähän miten sattuu, ei sitä muutostakaan ole helppo tehdä hetkessä. Pieni shokkihoito omalle pääkopalle ja omille pinttyneille tavoille on kyllä hyväksi, mutta pointtina se, että sen muutoksen olisi oltava pysyvä, kannattaa se muutos toteuttaa hissukseen, jotta sen uuden, erilaisen elämäntavan ehtii omaksua ja ei tule niitä takapakkeja niin paljon, joissa vaarana on paluu siihen vanhaan elämään... Näitä toki tulee, varmaankin kaikilla, mutta aina sieltä on ponnistettava ylös.
Seuraavassa postauksessa tarkemmin tuosta ruokavaliomuutoksesta ja vähän ohjeitakin yksinkertaisiin ruokiin, joita itse aikoinani ja vielä tänäpäivänäkin käytän :)
Sulla on kyllä ollu ihan älyttömästi tahdonvoimaa toteuttaa tuo muutos noin hiljakseen ja pysyä noissa tavoitteissa! Ei voi kuin ihailla :)
VastaaPoistaParemminkin se taisi olla inho omaa itseä ja omaa elämää kohtaan, joka oli se voima, joka potki eteenpäin tavoitteita kohti. Se tunne, että en enää koskaan halua, että peilistä katsoo sellainen ihminen kuin siinä vuoden 2000 joulukuvassa :)
PoistaVähän samaa ajattelin minäkin, että aika hurjaa pystyä niin hitaasti kaikki aloittamaan. minusta ei varmasti sellaiseen olisi :(
VastaaPoistaJokaisesta on siihen, ihan jokaisesta <3 uskokaa itseenne älkääkä laihdutusvalmisteisiin ;) Se hitaus on se "rasite" joka on vaan kestettävä, jotta lopputulos on hyvä. On ajateltava niin, että mitä hitaammin tuloksia tulee, sen pysyvämpiä ne luultavasti on ;)
PoistaSamaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Mutta ymmärrän kyllä sen pointin, että hiljaa hyvää tulee. Koska eihän poppakonsteja pysyvään painonpudotukseen ole muuta kuin että sen elämänmuutoksen pitää olla sitten pysyvä. Itse nimitänkin mieluummin sitä laihduttamisen sijasta painonhallinnaksi. Koska sitähän se on, hallitaan omaa elimistöä ja painoa. Ja silloin ne satunnaiset herkuttelut ei harmita niin paljon, koska sitten voi taas ns ottaa itseään niskasta kiinni ja tsempata. Kyllähän sen painon saa nopeasti putoamaan näillä valmisteilla, mutta tosiaan onhan se jossain vaiheessa aloitettava syömään normaalia ruokaa jauheiden sijasta. Ja mun mielestä sekin on jo jotakin, että seuraa yleensä painoaan ja jos se uhkaa alkaa ryöstäytyyn aina vaan ylöspäin, niin tekee suunnanmuutosta kun huomaa asian. Ennen kuin sitä ylipainoa kertyy niin paljon, että urakka tuntuu liian isolta. Eikä se pieni ylipainokaan pahasta kuitenkaan aina ole, jos muistaa pitää itsestään huolta muuten, liikkuu ja syö ylensä terveellisesti. Ja jos yleiskunto on hyvä, ei aina kannata tuijottaa niitä vaa'an lukemia...
VastaaPoistaPainonhallinta on päivän sana :) Dieetit ja laihdutuskuurit voi heittää huis kuuseen heti kaikki, vaan ja ainoastaan sillä painon hallinnalla, joka muodostuu pysyvästä elämänmuutoksesta elämän mitan kestäväksi "tavaksi" on merkitystä... (olipa varmasti enemmän kuin sekavasti sanottu, mutta pointti tuli varmaankin selväksi) Heikkoja hetkiä tulee kaikilla, se on selvä, niistä aina ylöspäin nenu pystyssä ja rinta rottingilla :)
PoistaEihän kukaan ole täydellinen ja pelkästään kulje voitosta voittoon. Onneksi niistä repsahduksista ei kannata murehtia päivätolkulla, sattuuhan sitä, ja toisena päivänä reippaampana sitten. Ja jos elämästä karsii kerralla kaikki herkut pois, niin kuka pentele sitäkään kestää -pitää sitä jotain iloja elämässä olla!
PoistaPitäähän elämästä pystyä nauttimaan, ei sitä tosiaankaan saa niin vetää ääripäähän asti, ettei mitään itselleen salli. ja eihän se ole edes repsahdus, jos pari palaa suklaata syö... eri juttu sitten jos tempaisee koko levyllisen kerralla ;)
PoistaToisaalta joillakin se ikuinen laihdutuskuuri on aika rasittava. Myös lähipiirille. Ja vielä kun joskus on niitä tikkulaihoja jokka koko ajan höpöttää että pitäs laihduttaa....Semmonen hiljaa ja huomaamattomasti painoaan pudottava on paljon kivempi kaveri! Varsinkin jos itellä on ongelmia painon kanssa, niin ne tikkulaihat kyllä ärsyttää. Huomion hakemistahan se tietenki semmonen vaan on.
VastaaPoistaIkuinen laihduttaminen ON rasittavaa niin itselle kuin läheisillekkin, siksipä ne dieetit jalaihdutuskuurit pitää unohtaa heti kättelyssä :) Painon hallinta ja tällainen elämäntapamuutos on elinikäinen elämänkoulu, joka tuottaa tulosta hitaasti, mutta varmasti, eikä rasita läheisiäkään niin paljon :) Tikkulaihoista sanon sen verran, että monesti he marisevat liikakiloista vain sen vuoksi, että ovat liiallisen laihuuden vuoksi epävarmoja itsestään tai sitten se minäkuva on oikeasti niin vääristynyt jo, että vaatii ehkä jo ammattiauttajaa :) Jos itsellä on ylipainoa ja tikkulaiha tulee marisemaan omista kiloistaan, niin se ottaa päähän ja masentaa, muistan sen itsekkin niin selvästi, että se tunne on kyllä hitsautunut selkärankaan varmasti ikuisesti. MUTTA, ne marinat voi jättää omaan arvoonsa, aika usein tilanne on todellakin se, että pelkästään oman epävarmuuden vuoksi hakevat huomiota taikka sitten jossain muualla on jotain pahasti vialla, silloin pitää muistaa ne omat ajatukset pitää kurissa ja olla iloinen siitä, että itsellä maalaisjärki pelaa :)
PoistaTotta, järkihän sen sanoo, ettei niitä laihojen marinoita kannata kuunnella ja mikä se olikaan se sanonta että "happamia, sano kettu....jne". No joo, leikki leikkinä, mutta kyllä se tosiaan ottaa välillä päähän, varsinkin, jos ei itellä tuloksia oo vielä tullut. Järjellähän sen ymmärtää kyllä ettei kannata ottaa itteensä mutta tunne ei aina pysy mukana! Joskus oon sanonu että eihän sitä kesää varten kannata laihduttaa koska pitäähän se uimarengas olla kun menee uimaan...Ei ole ymmärretty huumoriksi.
PoistaEi se tosiaan aina ole helppoa kuunnella marinoita ja se oma tunnetila saattaa tempaista mukaansa yrittipä taistella miten tehokkaasti vastaan tahansa... mutta näissäkin se sinni kasvaa pikku hiljaa. Hehh... kun huumorin vetää kehiin sopivassa tilanteessa, ei sitä monikaan ehkä ymmärrä, mutta siitä ainakin tietää, että huumorin viljelijä itse on täysin sinut itsensä kanssa ;) Hihh, mulla ois ainaki nauru päässy :D
PoistaEipä päässy naurua kaverilta, ei. Varmaan katto että vitsi mikä makkara....
Poista