11 heinäkuuta 2013

Jälkireaktioita

Tuo edellisen postauksen kotimaisemissa vierailu on aiheuttanut näitä jälkireaktioita enemmän kuin tarpeeksi.
On keskusteltu esikoisen kanssa enemmän elukoista kuin tähän mennessä yhteensä, tyttö hokee; Pappa meni, kana meni, Kikka (kissa). Tyttö on ollut aika haltioissaan eläimistä :)
On koneelta kuvia tutkittu vähän väliä. Edellisen postauksen kommentteihin viitaten;
Yritämme käydä useammin :)

Kyllä nuo lastenreaktiot uusiin asioihin on jotain niin hellyyttävää, että ei ihan tosikaan. Niin kuin oon ennenkin tainnut mainita, kunpa me aikuisetkin osaisimme olla yhtä välittömiä ja vilpittömiä.
Nykyisin tuntuu, että mitä vanhemmaksi elää sen kieroutuneemmaksi maailma muuttuu ja millään ei ole enää mitään väliä ja ihmiset eivät omista sellaisiakaan perusasioita kuin elämän arvot, saatikka jos joku sellaiset omistaa, toiset eivät niitä arvosta.

Parikymppiset naisihmisetkin käyttäytyvät nykyisin kuin perus renttujätkät ja lopputuloksen voi vaan kuvitella... No onneksi kaikki ei sentään sellaisia ole.
Mutta jokatapauksessa... maailma näyttää menevän entistä enemmän sen oman navan ympärillä pyörimisen suuntaan ja toisista, saati toisten hyvinvoinnista ei juurikaan välitetä. Toimitaan tasan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä juuri sillä sekuntilla hyvältä ajattelematta seurauksia...

Itse kyllä teen kaikkeni, että pystyn muksuille tarjoamaan sopivassa suhteessa rajoja, vapautta toteuttaa itseään, mahdollisuuksia elämyksiin ja  sellaisen kasvatuksen, että he osaavat aikuisina laittaa elämänsä arvot oikeaan järjestykseen ja osaavat arvostaa sitä mitä ovat saaneet. Onneksi tämä oma lähipiiri on kokonaisuudessaan sellainen, että minun työ näissä asioissa helpottuu, sillä lähipiirini onneksi on juuri tällainen mikä tukee tätä minun ajatusmaailmaa siitä mitä lapsille haluan tarjota :)

Kai sitä on vähän sellainen leijona emo, joka pitää omistaan huolen laajalla skaalalla ja jos joku tunkee väärin perustein minun rajojen sisäpuolelle, tietää kyllä tunkeneensa... ;D

09 heinäkuuta 2013

Kotimaisemissa

Pakkasin reippaana tyttönä tuossa viikonloppuna mini-ihmiset autoon ja käänsin nokan kohti omia kotimaisemia. Vaikka matka ei suinkaan ole edes kovinkaan pitkä, edellisestä käynnistä oli mennä hurahtanut lähemmäs VUOSI...(!) Oikeasti... Miten ihminen voi olla niin laiska lähtemään??? No toki tuota aikaa hivenen selittää aiemmin vaivannut autottomuus, mutta silti...

Jokatapauksessa matka meni lastenkin osalta hienosti ja nappulat osasivat käyttäytyä ja päivä oli mukava ja olihan se ihana käydä kotimaisemia katsastamassa. Vakaana aikomuksena pidän, että seuraava käynti ajoittuu kesään, vielä ennen sitä muuttorumbaa!

Tässä kuitenkin kuvamaistiaiset allekirjoittaneen kotimaisemista. Olipa muuten ipanoilla ihmettelemistä kun eläimiäkin pääsivät näkemään :)



Kanojen ihmettelyä ;)
 
 

 Me serkukset!








 Papan kiikussa köllöttelyä :)





05 heinäkuuta 2013

03 heinäkuuta 2013

Ilmoja pitelee

Ensin valitin helteistä ja nyt valitan sateista... eipä se ole kohti koskaan!
Näin kotiäiteen näkökulmasta tilaukseen voisi laittaa sellaiset max. 22 astetta lämmintä, aurinkoa (puolipilvinenkin käy) ja pienellä tuulen vireellä höystettynä, KIITOS!
Tämänkin kokoisen pesueen pyykkisirkus on kuitenkin sellaista, että jos pyykit ei kuivu ulkona eikä sisällä, alkaa mammalla hiukset harventua... onneks on nuo pidennykset nykyisin... muuten oisin jo kalju ;D

No joo, mutta... arkihan se menee menojaan ja siinäpä sitä taas ollaan; kamat pitäis laittaa kantoon ja muuttaa uuteen osoitteeseen. JÄLLEEN KERRAN! Josko tuleva osoite olisi vihdoinkin jo vähän pidemmän aikaa käytössä... Eipä tuo oikein kiinnosta taas alkaa kaappeja setvimään ja elämään tovin aikaa sitä laatikkoelämää, mutta eipä muukaan auta. Onneksi tuleva huusholli on sentään aika unelmapaikalla ja aika unelma muutenkin, meille just sopiva. Esikoinenkin toivon mukaan pääsee syksyllä sitten aloittelemaan kerhot jälleen ja saa vähän muutakin virikettä elämäänsä kuin pelkkä kotiarki.
Kyllä sen nyt onkin huomannut, että ei ole kerhoon päässyt...
Ennen en edes uskonut, kuinka paljon lapsen käytökseen ja mieleen voi vaikuttaa niinkin mitättömältä tuntuva asia kuin parin tunnin kerhohetki kerran viikossa. Mutta, se todellakin vaikuttaa!
Tarvinnee alkaa ottamaan selkoa uuden asuinpaikan muustakin tarjonnasta näille mini-ihmisille.
Eipä tuo pahitteeksi olisi, jos vaikka näille pienemmillekkin pientä muutosta arkeen löytyisi.
Tuolle pikku (pirttihirmu) neidille ainakin tekisi hyvää ;)

Kaappien siivous kutsuu... tarkoituksena on laittaa taipaleelle TAAS kaikki itselle tarpeeton, josko kaikesta olisi iloa ja hyötyä jollekkin muulle. Itsellä ei aika riitä kirpparipöytiä pitämään ja järjestelemään, mutta onneksi on tämä netti, joka hoitaa sekin asian varsin helposti :)

29 kesäkuuta 2013

Macailua

Jos ennen makoilutti, niin eipä makoiluta enää.
Tuossa taannoin etsiskelin netistä ravintolisää, vitamiinia,hivenaineita jne jne jne...
Syy tälle etsinnälle oli yksinkertaisesti se, että vaikka teki mitä veto oli täysin poissa, ruokahalu poissa, mieli maassa ja luonnollisesti näiden vaikutuksesta hermot riekaleina, ihan syyttä suotta saatuja raivokohtauksia ja kaikkea tuolta väliltä ja paljon muuta ;D

Lähes puolivahingossa löysin melkoisen informaatiopaketin Maca -juuresta ja sen terveysvaikutuksista.
Ensin epäilin aikalailla koko hommaa, että ei takuulla tule toimimaan eikä mitään auttamaan.
Jotenkin tuntui, että niitä hyviä vaikutuksia oli ihan liikaakin vain yhden juurikasvista valmistetun jauheen varaan laskettuna...

No... aikani asiasta tietoa haettuani päätin kuitenkin kokeille... mielessä se, että kait sitä turhempaankin on rahansa tunkenut :D No enpä tunkenut turhaan! Nuo Maca -kapselit on ehkä tähän astisen elämäni paras hankinta!

Teksteissä lupailtiin, että vaikutus alkaa noin 3-4 päivän sisällä, ja tätä epäilin erittäin suuresti, että voiko niin nopeasti vaikutus alkaa... Voi kuulkaa, alkoi se! Kun tasan 4 vuorokautta olin maca -kapseleita käyttänyt, totesin ukkokullalle, että mulla ei oo ollu tämmönen olotila varmaan 10 vuoteen! Väsymys katosi, virtaa oli kuin pienessä pitäjässä yhteensä, en nukahtanut alkuillasta sohvalle ( hehh ), ruokahalu on palatunut,
aamulla ei tarvitse enää juoda ämpärillistä kahvia päästäkseen hereille.
Samoin on kadonnut se turha raivoaminen ja liki vainoharhaisuus (toinen hehh).
Se, että aiemmin tympeät ja stressiä aiheuttaneet tilanteet ja asiat  käsittelen nykyisin sellaisella asenteella, jota ei ole ehkäpä koskaan ollut... Tämä kaikki näkyi ja tuntui vain 4 päivän käytön jälkeen.
Uskomatonta, mutta tämä kaikki on tasan tarkalleen totta joka sana.
Olen jokaiselle hehkuttanut tämän tuotteen vaikutuksia ja takuulla  hehkutan edelleen.
Jos elämän laatu ja oma hyvinvointi on parantunut suunnilleen 80% entisestä, eikö silloin jo kannatakkin hehkuttaa?? :)
Varmaan lapsetkin on ihmetelleet, että onko äiti vaihdettu vai mikä tää jutska oikeen on kun äitee ei olekkaan enää niin pipo kireällä koko ajan ;D

Jokatapauksessa.... enemmän kuin lämpimät suositukset jokaiselle, joka vähänkään kaipaa lisävirtaa elämäänsä ja jos on pieniäkään taipumuksia stressaantua liikaa. Tämä samainen Maca tasapainottaa luontaisesti hormonitasapainot kohdilleen ja pistää elimistön itse tuottamaan sen tarvitsemat hormonit niin,
että kaikki pysyy balanssissa :) Uskomaton tuote, ja TÄYSIN LUOMU!

Tuotteen pystyy tilaamaan vaikkapa HYVINVOINNIN TAVARATALOSTA

Vaikealta tuntuu vieläkin, nyt parin viikon käytön jälkeen, uskoa tätä kaikkea todeksi, mutta....
Pakko se on uskoa, kun sen muutkin ovat jo huomanneet... ;)

08 kesäkuuta 2013

Piikkimörköjä

Eilen oli nuorimmaisella 1 -vuotis tarkki neuvolassa ja kuten asiaan kuuluu, herralle tuikattiin piikit kumpaankin reiteen. Jokainen voi varmasti kuvitella mitä mieltä herra itse toimenpiteestä oli...
Piikkien jälkeen jätkä mulkoili neuvolatätiä siihen malliin, että ilmeestä pystyi kuvittelemaan pikkumiehen ajatukset: "luuletko tosiaan akka, että tänne enää ikinä tulen!!"
Noo, päivä siinä meni pientä kiukkua kehittäessä ja yöllä sitten se piikkimörkö tuli kylään!

Vähän väliä kitinää, puolen yön maissa nousi kunnon kuume ja sitä jatkuu edelleen ja kiukkumörkö on paikalla edelleen. HUOKAUS! Herätys tuli noin 05.00 ja siihen sitten heräsi muutkin pesueesta.
Lysti päivä siis tiedossa, piikkimörkön ahdistama pikkumies + 2 yliväsynyttä sisarrusta.
Kyllä äitinä olo on ihanaa :)

Tässä oon viimepäivinä pyöritellyt mielessä niin huimia ajatuksia, että itseäkin jo hirvittää, mutta mitä pidemmälle asioita ajattelee, ei se ehkä niin hullua olisikaan. Juttu liittyy siihen, että mitenkä sitä elantonsa tulevaisuudessa hankkii, mutta tästä ehkä myöhemmin lisää paljastuksia, jos todella homma ei ole jo liian korkealentoista ;D

Nyt lienee aika siirtyä taas tuohon lasten paimennukseen ja jättää kirjoittelut hetkeksi...
Äänten voimakkuus alkaa olemaan sellaista tasoa jo ;)

06 kesäkuuta 2013

Vain elämää

Joopa joo... elämä rullaa tavallaan ja aika menee siihen johonkin paikkaan, jota ei kukaan tiedä.
Talvi meni,kevät meni ja kesä yllätti. Mielettömästi on tuona aikana ehtinyt tapahtua ja loppua ei näy.
Oli muutto uuteen kotiin, vaikka vannoin etten enää muuta.... no vannomatta paras... nyt muutetaan TAAS, tietäis vaan ensin että minne.
Se ei aina mene ihan käsikirjoituksen mukaan nämä asiat ja taas ollaan todellakin huushollia katselemassa varmaan koko suvun voimin meille.

No, naperot ainakin kasvaa ja voi hyvin. Niin se vaan vuosi on vierähtänyt tuon kuopuksenkin syntymästä ja 1-vuotis synttärit on nyt juhlittu. Karseeta, mulla ei enää oo vauvaa... No ja ei kyllä ole tulossakaan ;D

Jotenkin tää arki vie nykyisin mehut niin totaalisesti, että tämäkin kirjoitus saataneen ilmoille lievän persuksille potkinnan avustuksella, mutta josko tuo tästä taas lähtis etenemään ja jaksais tännekkin säännöllisemmin naputella näitä omia aivoituksia.