Varkauksia...

Taas on joku varastellut päivistä tunteja ja viikoista päiviä... En oikeasti enää käsitä, että mihin tää kaikki aika katoaa. Vaikka kuin ajattelet ehtiväsi tehdä sitä sun tätä, et ehdi kuitenkaan tehdä mitään, vaikka käytännössä teet koko ajan... Ei yhtään kivaa... Ois joskus mukava saada aikaiseksi jotain näkyvämpääkin.
No toisaalta, onko se lie se "näkymätön" työ kuitenkin sitä tärkeintä :)

Täällä ollaan välillä menty itkun ja hammasten kiristysten tahtiin. No ei onneksi kovinkaan pahasti, vaikka pikku neiti välillä ottikin vähän korkeamman kuumeen ja kitisi tulevia hampaitaan. Pienestä kitinästä huolimatta ei voi kuin ihmetellä kuinka pieni ihminen voi olla niin aurinkoinen kivusta ja kuumeesta huolimatta,
Neiti oli eräänäkin iltana kuin paraskin lämpöpatteri kuumeineen ja ikenet sen näköiset, että justiinsa tulee hampaat läpi... Mitäpä tekee tyttö? No, naureskelee ja jokeltelee itsekseen vaunuissa ja naama on kuin naantalin aurinko... Ihmeellisiä nuo lapset. Itse olisi siinä kunnossa täysin petipotilas ja luultavasti vailla minkäänlaista älyä ympäröivästä maailmasta!

Tuo esikoinen jatkaa puhetulvaansa tasaiseen tahtiin ja tällä hetkellä lauseeksi yhdistyy jo 3-4 sanaa ja sitä tekstiä tulee lähes taukoamatta. Ei ehkä aina se paras mahdollinen tilanne, kun toinen kitisee hampaitaan ja yrittää vinhaa vauhtia opetella liikuskelemaan ja toinen on äänessä lähes 24/7.... ja äidillä välillä hermot riekaleina, kun on suunnilleen 10-20 kertaa toistanut samat asiat taukoamatta höpisevälle esikoiselle.

Tämä oman elämän "muutosprojekti" jokseenkin junnaa paikoillaan, mutta mitäpä tuosta stressaamaan... se jatkuu sitten kun siltä taas tuntuu. No jokatapauksessa pieniä muutoksia sitä aina aikaan saa, kun edes vähän viitsii yrittää. Tästäpä tulikin mieleen taas artikkeli, jonka taannoin bongasin... Artikkelissa kerrottiin aiheesta; mistä pitäisi luopua, jotta tulisi onnelliseksi.... Pääpointti oli, että positiivinen ajattelu täytyisi saada heti käyntiin ja elämästä täytyisi suunnilleen poistaa kaikki pessimistisesti ajattelevat henkilöt, tai ainakin olla päästämättä heitä liian lähelle. Täytyisi suunnata katse tulevaan, eikä vatvoa mennyttä ja katkeroitumisesta tulisi päästä eroon ja unohtaa kaikki vanhat kaunat. No joo, ajatuksena erinomainen, mutta ainakin omalla kohdalla ei ihan niin helppo toteuttaa. Jokaisellahan se menneisyys kuitenkin löytyy ja se ei aina ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. Toisaalta tulisi tietenkin ajatella asiat niin, että ne menneisyyden pahatkin asiat ovat valmistaneet meitä kohtaamaan nykyhetken ja tulevaisuuden, eli opiksi olisi pitänyt osata ottaa kaikesta siitäkin, mistä ehkä kantaa kaunaa. Ja artikkelinkin mukaan tällä menneestä opiksi ottamisella voi päästä eroon myös niistä kaunoista ja sitä kautta myös siitä katkeruudesta. No, edelleenkin taidan olla sitä mieltä, että ihan vähän vaikuttaa siltä, että helpommin sanottu kuin tehty :D
Se ei aina ole tämän arjen keskellä niin helppoa löytää niitä positiivisuuden rippeitä joka asiasta, vaikka kuinka yrittäisi. Siinä vaiheessa kun esikoinen on esimerkiksi puolen kymmentä kertaa nykäissyt imurin johdon seinästä, kun itse yrität kiireellä siivota ennen kuin vauva herää syömään...  ei ainakaan tämän äidin hermorakenteella juuri sillä hetkellä juurikaan positiivisesti kykene ajattelemaan :D
No ehkä mä joskus eläkepäivinä vielä löydän sen positiivisen jujun tuostakin.... Eli sitäpä odotellessa!