Huompe...

Ja taas mennään.... Jotenki ehkä pikkiriikkisen aivot narikassa meiningillä.
Kipeä hammas on tehnyt äiti-ihmisen elämästä suunnilleen maanpäällisen helvetin ja siinä vaiheessa kun saat makoisimmat unet juuri ja juuri kohdilleen, tulee kuulutus; Huompe Mimma!
Eli huomenta Mimma.... Pikkusisko on jälleen onnistuneesti herätetty makeilta yöuniltaan ja samalla kuulutuksella herätetään myös tämä  taloudenhoitaja,... se niistä yöunista sitten!

Siitä se päivän rumba sitten lähteekin. Aamupuurot kehiin silmät ristissä ja sen jälkeen ipanat leikkimään, jotta äiti saa silmänsä auki. Ja tämähän ei tule tapahtumaan ilman kunnon aamukahveja! Siinä sitten hengaillaan puolin ja toisin yökamppeissa tovin aikaa ja heräillään uuteen päivään. Nuo muksut kyllä tuntuu heräävän luvattoman nopeasti uuteen päivään, kun se itsellä tahtoo kestää sen puolen kahvipannullisen verran....
Siinä vaiheessa voi jo suunnitella saavansa ihmismäiset kamppeet päälle sekä jälkikasvulle että itselleen!

Josko tuota tänään päästäisiin herkuttelemaan taas tuoreilla sämpylöillä, jahka äiti-ihmisen särkylääkkeet ovat sen verran toimineet, että pääsee edes suunnilleen henkiin tästä särystä. Näillä selkosilla kun ei sinne hammaslääkäriin ihan noin vain pääse ja yksityiselle voi toki mennä, mutta puuttuu se sponsori.... Ei ihan tuo oma varallisuus salli sellaista ylellisyyttä kuin yksityinen hammashuolto. Eli kidutetaan itseämme riittävän pitkään, niin ehkä se aika sinne kunnalliseenkin joskus saadaan! Ehkäpä tässäkin olisi hieman parantamisen varaa, että ei tarvitsisi ihmisiä kiduttaa kovin pitkään, vaan niitä hammaslääkäriaikoja järjestyisi sille OMALLE  kylälle, ilman että tarvitsee ajaa liki 50 kilometriä näillä bensanhinnoilla, jotta pääsee vähän vielä kiduttamaan itseään hammaslääkärin penkkiin.

Noo eiköhän tämä tästä! Jos ei muuten niin pahalla sisulla ja sitähän sitä löytyy ihan omiksi tarpeiksi...