Voi Iso HUOKAUS... Vuorokauden tunnit tuntuu vään entisestään vähentyneen ja allekirjoittaneen hermorakenne alkaa ajoittain olla siinä kuosissa, että pikkiriikkinen loma ehkä tekisi terää...
No ainahan sitä voi tulla väittämään, että kun olet VAIN lasten kanssa kotona, sinulla EI VOI olla niin paljoa tekemistä, että et ehtisi kaikkea tehdä ja sinulla EI mitenkään VOI iskeä ajoittaista stressiä...
No jos joku nämä väitteet kehtaa tulla minulle ilmoittamaan, voin heti taata, että meille pääsee kokeilemaan, sitä kuinka ihanaa voi olla "lomailla" VAIN lasten kanssa kotona... Näitäkinhän aina välillä riittää, mutta tervetuloa kokeilemaan, jos kiinnostaa ;)
TAistelun aiheena on tällä kertaa pikkuneidin nukkumapaikka. Neitokainen kun kaikessa prinsessamaisuudessaan nukkuisi ainoastaan vaunuissa ja siellä luonnollisesti ikänsä mukaisesti kampeaa itsensä joko mahalleen tai mahdollisesti jopa istumaan ja näin ollen aiheuttaa äidille suunnilleen sydänkohtauksen muutaman kerran päivässä. Näinpä ollaan siis siirrytty nukkumaan jälleen ihan siihen omaan sänkyyn, mistä neiti kyllä on aika hanakasti esittänyt eriävän mielipiteensä.
Lievästi ilmaistuna marttyyriluonteen omaavana Neitinä, taivas tipahtaa niskaan ja maailma romahtaa samalla sekuntilla kun valot sammuvat ja pitäisi alkaa nukkumaan siinä kammottavassa hökötyksessä nimeltä pinnasänky... Voi vitamiini!! No äiti johtaa taistelua tällä hetkellä 2-0, mutta kovasti laitetaan kampoihin neidin toimesta. Ja ehkäpä ne reilun tunnin nukutusrumbat välillä hiukkasen äiti-ihmisen hermoja raastavat, mutta periksi ei anneta. Meillä kun ei yleensä tätä nukuttamishommaa ole edes harrastettu, vaan pojankin kanssa homma on toiminut niin, että herra sänkyyn, hyvän yön toivotukset pusujen kera ja se on siinä.
Sitten tulee Neiti-Näpsä, joka murtaa äidin niin ihannoiman nukkumismallin ja raastaa ajoittain hermot pienen pieniksi nano-atomeiksi. Voi voi neiti-poloista, se ei ilmeisesti vielä tiedä siitä kuinka itsepäinen äiti voi olla, mutta sekin selvinnee Neidille ajallaan ja toivon mukaan taisteluvoitto tulee äidille ja neiti nukkuu tasan niinkuin äiti haluaa ;)
Sitä lottovoittoakaan kun ei näy eikä kuulu, bongasin tuossa erään arvonnan, jonka pääpalkinto kyllä kummasti saattaisi piristää itse kenenkin mieltä... käykääpäs kurkkaamassa:
Evitan suurarvonta
TODELLAKIN kelpaisi minullekkin.... Toivossa on hyvä elää :)
Toinen ihan kiva bongaus löytyi myös ja taitaisi sopia tuon meidänkin neidin imagoon paremmin kuin hyvin:
Pikkuprinsessoille ;)
Ehkä tulevaisuudessa täytyy tämäkin linkki muistaa ja pienelle PRINSESSALLE tuolta kaikkea kivaa hommata!
No nyt on "pakko" sanoa, että vähämpä ne lapsukaiset ovat omaa tahtoa ilmaisseet tähän mennessä. Voin luvata, että tuo on vasta kaiken alkua niihin taisteluihin ja haasteisiin joihin äiti-ihminen "vedätetään" mukaan, jos niinkuin keskiverrosti "normaali" kehitys menee eteenpäin;/ Kun itselläni oli v a i n kaksi lasta, en oikeastaan tiennyt todellisesta väsymyksestä mitään, vaikka luulin olevani muka jo tuolloin välillä tosi tiukoilla? No, lasten kans ei auta mennä asioiden edelle ja murehtia kaikkia hamassa tulevaisuudessa eteen tulevia vaatimuksia ja väsytyksiä, vaan päivän kerrallaan hoitaa hommansa ja "kasvaa" äitiydessä lasten mukana. Miehelläsi ja lasten isällä on myös suuri vastuu lapsista ja puolison jaksamisesta! Näistä asioista kannattaa ajoissa puhua keskenään! Onhan hänkin vanhempi omille lapsilleen. Toivottavasti et tästä pahoita mieltäsi, koska se ei ole tarkoitukseni. En halua kiusalla vähätellä haasteita,EN. Toivotan VOIMAPALLEROITA arkeen ja haasteisiin! Yliurheakaan ei tarvitsis olla, vaan nlassa vois kysellä, onko minkäänlaista apua saatavilla, jos väsy (vakavampikin?) uhkaa... Toisaalta onko olemassakaan pienten lasten äitiä, joka ei ainakin ajoittaista väsymystä tuntisi? Tuskin! Lomakin olis paikallaan, ihan varmasti. Se latais akkuja ja jaksais taas pyörittää arkea paremmin uudella motivaatiolla. Miten se järjestyy, -sitä en välttämättä tiedä. Mutta siitä voidaan yrittää neuvotella? Tarpeistaan vois myös puhua nlassa. Valitettavasti se ei takaa aina ymmärrystä ja viisasten kiveä eikä ratkaisua, vaikka hienosti puhutaan ennalta ehkäisevästä nla-työstä!:( (Enpä ainakaan itse ole saanut kunnon lomaa koskaan, jos ei "tekohengitysreissuja"(pari vrktta) laske...(ja ennenkuin ensimmäiselle "tekohengitysreissulle" pääsinkään, porukka oli suuren suuri!)
VastaaPoistaYritäppä selvittää mahdollisuuksiasi apuun ja tukeen! <3
Voi kuule, minä en mieltäni pahoita, vaan minulle saa ja pitääkin sanoa aina kaikki mitä mieleen tulee ;) Omalla kohdalla se väsymys on ihan ohimenevä tunne aina sellaisine "ei niin hyvinä" -päivinä. Tosiasiahan on, että meillä lapset on oikeasti helppoja ja voin varmasti sanoa, että en edes tiedä vielä mitään siitä oikeasta väsymyksestä saatikka hermojen menetyksestä. Helpolla me ollaan päästy, vaikka se näiden pikkiriikkisten taistelujen keskellä ei aina siltä hetkellisesti tuntuisikaan. Mutta tosiasia sekin, että jokainen vanhempi tarvitsee sitä omaakin aikaa, olipa se jälkikasvu kuinka helppoa tahansa. Sitä kummasti jaksaa taas painaa arkea eteenpäin, kun saa sen hetkenkin hengähdystauon.
VastaaPoistaEteenpäin tässä mennään ja onneksi itsellä on taipumus harrastaa ajoittain sellaista mustaakin huumoria, joka pelastaa kyllä useinkin nämä taistelupäivät... sitäkään ei ehkä kaikki ymmärrä, mutta pääasia, että itsellä on hauskaa :D
Mutta jokatapauksessa KIITOS kommentista ja muista Sinäkin ja kaikki muutkin lukijat se, että minulla ei ihan herkästi se herne nokkaan mene ja mieli pahoitu, vaan saa ja PITÄÄ sanoa kaikki mitä mieleen juolahtaa ;)