Kiitokset jälleen lukijoille kommenteista :) Niin tätä kuin muutakin kautta tulleista! On niin mukava huomata, että samojen ajatusten kanssa sitä pyöritään ja on pyörineet muutkin. Ehkä se tämä on sitä nykyaikaista kotiäitien vertaistukea :)
Tällä hetkellä pikkuneitillä on meneillään kausi, että unta vastaan taistellaan kynsin ja hampain. (kaikkien kahden hampaan voimin) ;) Tämähän luonnollisesti asettaa omat haasteensa äiti-ihmiselle, kun jaloissa viilettää vielä aavistuksen verran aktiivinen parivuotias. Neiti kyllä yönsä nukkuu kohtuudella ja suurimmaksi osaksi heräämättä, mutta päiväunien kanssa onkin sitten ihan toinen juttu. Niitä vastaan taistellaan urakkahommina ja lopputuloksena on alkuillasta pienen palosireenin lailla huutava ja kitisevä pikkuneiti, joka ei ole tyytyväinen yhtään mihinkään. Siinä tilanteessa jos äiteen ajatukset latelis kirjalliseen muotoon, voisi lopputuloksena olla melkoisen painokelvoton teksti ;D No aikansa kutakin ja hammasta purren pidetään ne painokelvottomat sanat siellä suussa ja keksitään mitä ihmeellisempiä taikatemppuja, jotta neiti olisi tyytyväinen.
Ainahan sitä lämpimikseen voi kuvitella, että kun meilläkin lapset menee nukkumaan melkoisen aikaisessa vaiheessa iltaa, jää sitä aikaa touhuta ihan omiaan aina iltasella, mutta mutta....
Siinä vaiheessa kun se HIP HEI HURRAA -hetki koittaa ja muksut nukkuu, itse on jo siinä mielentilassa, että jos erehdyt istahtamaan sohvalle, et takuulla siitä enää pääse ylös muualle kuin omaan sänkyyn ja saman tien taju pois :)
Esimerkkinä eilisilta... lapset sain nukkumaan kohtuu helposti ja kun itse siinä ensin hetken pyörähti koneella istumassa ja suuntasi sen jälkeen saunaan. Saunan jälkeen heittäytyi kirjan kanssa sohvalle, lopputulos oli se että havahduin siihen, että se hiivatin paksu kirja napsahti nenään.... ja mitään muistikuvaa, siitä mitä kirjasta olin lukenut ei todellakaan ole.... Että tällä tavalla!
Onneksi se tuo järki sanoo kuitenkin, että tämäkin on vain ohimenevä kausi ja ehkä ensiviikolla saattaa unitilanne olla jo ihan toinen.... Niin se oli aikoinaan tuolla esikoisellakin ja aika nopsaan sekin ohitse kuitenkin meni, vaikka tilanteen päällä ollessa se kyllä raastaa hermoja enemmän kuin tarpeeksi!
Ja pienenä oppituntina myös se, että tuollaiset reippaat puolen vuoden ikäiset ihmisen alut on varustettu tutkalla, joka alkaa hälyyttämään erittäin äänekkäästi joka kerta kun äiti saa ruokansa lautasella, istuu lukemaan lehteä taikka mahdollisesti yrittää laittaa vaikka pyykit kuivumaan.....
Ja edelleenkin voin allekirjoittaa sen; Ainoa, jonka Äiti saa syödä lämpimänä on JÄÄTELÖ.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)