Oulua vähän eri kulmasta kuvattuna...

Tuossa jokin aika sitten käytiin iltasella pienellä veneajelulla. Ensin kyllä kieltämättä pelotti!
Mun suhde mereen on hartaan kunnioittava, mutta jollan lailla se kuitenkin kiehtoo voimallaan.
Aika kiva ilma saatiinkin veneajelulle ja loppujen lopuksi, jopa minä olin ihan fiiliksissä!

Suuntavaisto oli koetuksella välillä ihan tosissaan, harvemmin tulee kaupunkia katseltua tästä kulmasta ja paikkojen tunnistaminen eri suunnasta oli vähän hakusalla. Mut kaunista oli kyllä!

Tässäpä kuva reportaasi reissusta. Kiitokset kuvista rakkaalle aviomiehelleni ja hänen pikkusiskolleen!

Miltäs näyttää? Tunnistatteko paikkoja?

Huomenna alkaakn meillä sitten jälleen vähän erilainen arki. Pienimmät suuntaa kulkunsa päiväkotiin ja vanhin jää vielä viikon ajaksi kotosalle odottamaan eskarin alkua. Jännittyneitä ilmeitä nähtiin tänään kun aamuksi pakkailtiin hoitoreppuja valmiiksi. Saas nähdä kuinka ensimmäinen päivä päiväkodissa menee.... taitaa äitiä jännittää vähintäänkin yhtäpaljon kuin lapsia itseään...

Pieni paluu menneisyyteen

Edellisenä viikonloppuna tehtiin retki serkkujeni ja tätini kanssa läheiseen kukka - ja eläinpuisto Escurialiin. Lapset odottivat retkeä innoissaan ja itsekkin odotin reissua... Kyseisessä eläintarhassa nimittäin elää vielä muuan eläin, joita olen itse ollut hoitamassa kotikyläni eläintarhalla reilu 20 vuotta sitten!! Kuvitelkaa, yli 20 vuotta sitten!

Meille sattui aivan ihana ilmakin vielä. Nuorimmaisen ykkössuosikiksi nousi Kakadu Kaija, joka oli yksi niistä eläimistä, joita olin todellakin omassa lapsuudessani hoitamassa.
Kyllä lapset katselivat silmät suurella, kun kerroin heille tarinaa Kaijasta.
Reippaasi Kaija edelleen Päivää sanoi ja painoi päänsä häkkiä vasten rapsuksia saadakseen.
Se olikin ensimmäinen kerta, kun meidän lapset pääsivät papukaijaa rapsuttelemaan :)

Kakadu Kaija kaverinsa kanssa nautti kyllä lasten suosiosta

Escurialissa oli lapsille järjestetty pallomerikin. Kuten ilmeistä voi päätellä, hauskaa oli.

Koko kukka ja eläinpuisto oli täynnä upeita istutuksia ja ihania yksityiskohtia.

Rosita -Aasi, Ihana vanhus, melko nostalgiseksi veti mielen kun pääni pääsin painamaan Aasin pehmeää turpaa vasten. Toisille tilenne ehkä olisi se, että voi APUA.... mulle tilanne tuoksuineen oli niin liikuttava muistoineen omista lapsuuden kesistä "meidän omalla" eläintarhalla.
Parhaita muistoja...

Tää kaveri sarvineen oli kyllä sen verran kunnioitusta herättävän oloinen, että taitaisi jo nykypäivänä jäädä tämän kaverin karsina minultakin siivoamatta :D

Reissu kokonaisuudessaan oli kyllä ehdottomasti lapsille teemalla:
 Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa...

Kiukkuinen tuijotus...

Heh, näiden kanojen hieno töyhtö herätti nuorimmaisessa hilpeyttä:
Äiti, tuolla kanalla on tukka pystyssä!

Makkara ei maistu missään niin hyvältä kuin oikealla hiilloksella paistettuna ja ulkona syötynä!

Kokonaisuudessaan Escurial on ihan uskomattoman kaunis paikka!

Poro vasoineen ihmeteltävänä. Tää on se joulupukin poro, tuumasin ja sain vasta kommentiksi heti, mutta missä on se Joulupukki? ÖÖÖ.... tuota....
No se Joulupukki on siellä korvatunturilla ja tuo poro on tullu tänne kesälomalle...
Meni täydestä!

Tässä se on; Riconetta -vanhus! Tämän Aasin emä oli aikoinaan minun hoitoaasini ja Riconettaa olen hoitanut siinä samalla sen syntymästä saakka. Pieni liikutuksen kyynel nousi silmäkulmaan, kun Riconetta turpansa kättäni vasten painoi. Palanen mun omaa lapsuutta palasi hetkeksi!
Voi niitä ihania kesiä, voi niitä tallin tuoksuja, voi niitä muistoja...

Hiushommia

Tämäkin postaus on pitänyt tehdä jo aikoja sitten.... No vuorokaudessa on edelleen ihan liian vähän tunteja ja tässä sitä ollaan, postaukset odottelee fiksausta ja julkaisua pitkät tovit. No tää kai nyt on sitte virallisesti niitä ruuhkavuosia, vai mitä ne oli...

Tukka päsi venähtämään sen verran pitkäksi, että pidennykset huusivat huoltoon pääsyä jo tovin aikaa. Päädyinkin sitten tekemään vähän erilaisen ratkaisun.
Otin ja marssin jälleen kerran pidennysguru Annen luokse BPhair Salon:iin ja nappasin mukaani klipsipidennykset :O ja mittaa näillä on tällä kertaa 60 cm... Väri säilyi tällä kertaa kuitenkin entisellään.

Syy sille, etä valitsin tällä kertaa klipsit oli yksinkertaisesti se, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken ja en millään ehtisi juosta huolloissa, toinen syy on näiden huikean pitkä käyttö ikä ja kolmas syy on vaivattomuus.

Aikaisemmat BPhair klipsithän mulla oli jokapäiväisessä käytössä  lähes vuoden! ja vieläkin olisivat olleet käyttökelpoiset, mutta vaihdoin ne silloin teippeihin. Oikein hoidettuina näiden käyttöikä on ihan uskomattoman pitkä. BPhair:n laatu on kyllä tunnustettu jo niin laajasti, että siitä minun tuskin enää tarvitsee erikseen mitään edes sanoa... tai sanon sittenkin; BPhairia parempaa pidennyshiusta ei löydä mistään!

Tuohon pituuteen on kyllä ollut totutteleminen.... ensimmäisenä päivänä tukka oli lakanoiden välissä menossa pyykkikoneeseen, hetken päästä se oli tiskikoneessa roikkumassa.... töissä olen eräänkin kerran yrittänyt liimata tukan kirjekuoren väliin. No oon mä jo nyt oppinut sen kanssa käyttäytymään :D

BPhair:n nettisivut on muuten uudistuneet ja sitä kautta myös verkkokauppa. Käykääpäs kurkkaamassa valikoima TÄÄLTÄ ;)

Kuulumisia viime ajoilta

Viimeisin viikko on ollut sellaista haipakkaa, että pää on vieläkin pyörällä. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, aloitin tuossa maanantaina työt ja suoritin paluun työelämään pitkän tauon jälkeen...

Edellisenä viikonloppuna suunnistettiin isommalla porukalla PowerParkkiin ja siellä vierähti koko päivä. Lapset oli riemuissaan ja minä sain palkinnoksi rakon varpaaseen... Lievästi yllytyshullu mä kai sitten kuitenkin olen, kun tuo ukkokulta sai mut jollain ihme konstilla ylipuhuttua vapaapudotukseen!!! Korkeanpaikankammoinen 75 metrin korkeudessa!
Kyllä ehti siinä nousun aikana käydä ehkä miljardi ajatusta päässä ja pahin oli se kun laite pysähtyi ylös, ja ne sekunnit siellä ylhäällä tuintui pitkiltä kuin nälkävuosi, kun odotat hetkeä, milloin tipahtaa!
Elämäni kamalin kokemus, ei muuta voi sanoa, mutta tulipahan kokeiltua :D ja juu, oli mulla välillä silmät aukikin...

PowerPark on kyllä siinä mielessä ihana paikka, että kaikille löytyy jotain ja erityis kiitokset minulta lähtee paikan siisteydestä. Vessoja myöten kaikki paikat on todella siistejä!
Hinnat vaan tahtoo olla aika kalliita ainakin omasta mielestäni. Mutta suosittelemisen arvoinen paikka joka tapauksessa.

Maanantaina oli sitten edessä ensimmäinen työpäivä!
Paljon uusia juttuja ja paljon muistetavaa, mutta ennen kaikkea mielenkiintoista työtä aivan huikeassa työporukassa. Sanoinkin tyossa loppuviikosta, että en varmaan koskaan ole ollut työssä tuollaisessa porukassa, että ensimmäisen viikon jälkeen tuntuu kuin olisit ollut koko ikäsi talossa. Mahtavia ihmisiä ja mielettömän hyvä meininki.

Viikko oli kyllä rankka. Ei se ihan niin yksinkertaista ole kotiäidin hypätä yks kaks takaisin työelämään. Työn ja kotiarjen yhdistäminen vähän vielä tökki ja kotihommat meinasi jäädä vähän vaiheeseen ja iltaisin olin kyllä niin väsy, että ihan suosiolla sain jättää kyllä kotihommia tekemättä.

Nuorimmainen on ollut koko viikon joka ilta kiukkuinen kuin ampiainen ja äiti on ihan surkea.
No kylläpä se siitä tasaantuu ajan kanssa. Onhan se hurjan iso asia lapsillekkin kun arki muuttuu silmän räpäyksessä. Oon enemmän kuin kiitollinen siitä, että mulla on aivan mahtavat hoitajat lapsille ja mun rakas mies on ollut tässä kaikessa mukana enemmän kuin täysillä. Se, että pääset työpäivän jälkeen rättiväsyneenä kotiin ja valmiin ruokapöydän ääreen, kun mies on laittanut kaiken valmiiksi ja itse voit vain levätä ja rentoutua aivan taivaallisen hyvän ruuan parissa...
Se on pienen liikutuksen kyyneleen paikka... <3

Ehkä mä oon aika etuoikeutettu ja rakastettu kun tää kaikki on todellakin ihan mahdollista!

Lupsakkaa sunnuntaita kaikille, arvostakaa sitä mitä teillä on ;)

Kesätuulia ja uusia tuulia

No nyt on ollut jo sellaiset ilmat, että on voinut oikeasti sanoa, että nyt on kesä! Tosin tuota vettä ollaan saatu niskaan kuitenkin ajoittain, mutta onneksi on ollut kuitenkin hyviäkin ilmoja ja on saatu nauttia myös auringosta.

Käytiin tuossa yhtenä iltana miehen kanssa vähän kaksistaan pienellä venereissulla.
Mukavaa oli ja melkoisen kesäiset maisemat. Siellä kyllä toisaalta hermo lepäsi, mutta mulla on lievästi pelko vettä kohtaan, joten pikku kauhistus liittyi aika tiiviisti mukaan. No jokatapauksessa, kivaa oli vaikka vähän hirvittikin :D

Kyllähän näissä maisemissa sielu lepää! Vesi on aina ollut mulle jotenkin rauhoittava elementti, vaikkakin sitä toisaalta vähän pelkäänkin... Kyllä Suomen luonto kesäisin on niin kaunis, että siitä ei voi muuta kuin nauttia. Tuollakin hetkittäin tuntui aika pysähtyneen!

Maanantaina puhaltaa sitten täysin uudet tuulet! Mä aloitan TYÖT! Ihan oikeat työt!

Kaikki tapahtui niin nopealla aikataululla, että eilen asian selvittyä, meinasin ensin ratketa liitoksistani, mutta silti asiaa oli aivan uskomattoman vaikea käsittää, ehkä vähän epäusko vaivaa vieläkin, että voiko tää oikeasti olla totta! Näillä näkymin kyseessä ei ole kuin kuukauden työpätkä, mutta olen siitäkin enemmän kuin onnellinen. Jostain se työelämään paluu on aina aloitettava. 

Suuri, kaunis kiitos mun ihanalle ystävälle, joka tästä mulle vinkkasi <3

Blogia en ole missään nimessä jättämässä, vaan tämä säilyy hyvänä harrastuksena edelleen.

Jännittyneenä odotan maanantaita! Ehkä minäkin jopa pitkästä aikaa opin erottamaan arkipäivät viikonlopuista :D Näin kotiäitinä niitä ei juurikaan ole toisistaan erottanut.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle!

Kutsumaton vieras ja kaatuvia seiniä

En ehkä enää koskaan tule lupaamaan tekeväni seuraavaksi sen ja sen postauksen....
Näyttää tuo ystäväni kohtalo aina päättävän asiat aina minun puolestani ja tekevän just päinvastoin kuin itse olin ajatellut.... no tuleehan näitä postauksia....

Jokatapauksessa tuossa juhannukseksi meille pukkasi kutsumattoman vieraan kylään, nimeltä YRJÖ... Lopun varmaan arvaattekin. Eli kunnon oksutauti pukkasi perheen pienimmille  ja juhannus menikin sitten siinä, rauhallisesti kotona. No kotona me tosin oltais oltu muutenkin, mutta vähän oli ikävät olotilat meillä kaikilla. Eipä tuolta täysin välttynyt mahataudilta itsekkään, vaikka oksentaa ei mun tarvinnutkaan. Ulkoiltiin siinä sitten kotipihalla sen mukaan, mitä kunkin vointi salli.
Tuo meidän esikoinen on kyllä siinä mielessä ihan käsittämätön tapaus, että sille ei tauti tullut millään tavalla, vaikka kaksi nuorinta oksensi ihan urakalla ja me aikuiset podettiin vatsakiouja ihan muuten.... esikoinen sen kun painaa vaan menemään eikä mikään tunnu vaivaavan. Uskomaton vastustuskyky sillä täytyy olla! Luultavasti se on vastustuskykynsä kehittänyt ryösiessään tuolla pihalla...

Onneksi ei sentään sillä hetkellä satanut ihan koko aikaa, vaan päästiin ulos ihan aurinkoisessakin säässä. Kieltämättä nyt alkaa kyrpimään aivan täysillä nämä kelit, vaikka minkäpä niille tekee.
Seinät kaatuu päälle uhkaavalla vauhdilla, kun kolmen seinille hyppivän muksun kanssa päivät puurtaa.

Muutenkin tämä kesä on kyllä mennyt tähän asti stressitasot pilvissä. On ollut asuntonäyttöjä, sillä tämä meidän vuokratalomme on tällä hetkellä myynnissä vielä, joten minä olen siis veren maku suussa kiillottanut paikkoja näyttöjä varten ja kuten arvata saattaa kolmen muksun kanssa se ei ehkä tällaiselta täydellisyyden tavoittelijalta ole ihan helppo juttu.... muksut ei ehkä ihan ymmärrä olla sotkematta taloa sitä mukaa kun itse saadaan sitä siivottua. Eli monta painokelvotonta sanaa on kyllä päässyt kun epätoivon vimmassa pyyhit sormenjälkiä viidettä kertaa juuri pestyistä peileistä....
Tämäkin operaatio on kieltämättä vaikuttanut aikatavalla tähän mun postaustahtiin. Vuorokaudesta on uhannut enemmän kuin usein loppua tunnit kesken. Mutta, jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuis ja pääsis oikeasti taas tekemään siihen omaan, totuttuun tahtiin.


Tähän loppuun vielä maisemia täältä meiltä.... hermolepokuvia ainakin mulle tämän arkihelvetin pyöritykseen....

Yllä olevat kuvat on ns. meidän rannasta.... mun "pakopaikka" :)

Pihan kaunistus: Omenapuu täydessä kukassa!
Kestää vaan aivan liian vähän aikaa tuo kauneus!

Täällä taas

Täällä ollaan! Määräsin itseni pienimuotoiselle pakkolomalle ja näin ollen postauksiakaan ei ole kuulunut. Vauhti vaan yksinkertaisesti oli ollut jo pitkään turhan kova ja stressitasot huiteli sen verran pilvissä, että oli parasta ottaa vähän hiljaiseloa tähän väliin. Joskopa nyt ois taas kerätty energiaa tulevaan... Itseasiassa olen tässä jo muutaman päivän melkein pakottamalla pakottanut itseni pysymään poissa täältä blogin puolelta, että saisin päälle taas sen "poltteen", joka aiheuttaa sen sormien syyhyämisen kirjoittamisesta. No nyt se tunne on taas saavutettu :)

Kieltämättä on tehnyt ihan hyvää ottaa vähän aikaa itselleenkin. En edes kovin kauheasti potenut huonoa omaatuntoa postaamattomuudesta, tiesin että te lukijat olette siellä jokatapauksessa odottamassa. Jokainen arki pyörii painollaan ja tilanteiden mukaan ja tehän toki tiedätte sen :)

No mitäs meille sitten kuuluu ja mitä ollaan touhuiltu?

Lasten synttärijuhlia on vietetty tuplana, arki on pyörinyt eteenpäin omalla painollaan, ollaan ulkoiltu ja vietetty vain hyvää aikaa arjen pyörityksessä. TAi no ollaan ulkoiltu sen verran mitä ilmat on sallineet.... eilen jo totesin, että odotan jo syksyä! Odotan niitä elokuun lämpimiä, mutta vähän jo pimeneviä iltoja, minä kun herään henkiin aina elokuun alussa ja syksy on mulle sitä parasta aikaa.... Älkääkä kykykö edes miksi, kun en siihen osaa vastata :D Tämä kesä nyt ainakin näyttää siltä, että se ei tule ollenkaan ja ketuttaa enemmän kuin riittävästi nämä myrkyiset vesisateet.
n. 20 astetta lämmintä maksimissaan ja aurinkoa, kiitos!

Seuraavaksi on tulossa postausta, jossa vähän kerron pitkästä aikaa tarkemmin siitä kuka täällä kirjoitelee, sillä uusia lukijoita on tullut todella paljon ja postaus tulee tästä syystä julkaisuun myös englanniksi.

Tässä vähän kuvamaistiaisia tältä hiljaiselon ajalta:

Kukkasia valmistuneelle :) 

Lasten pyynnöstä: Vaahtokarkkikakku..... hyvin näytti maistuvan kaikille... ulkonäöstä huolimatta :D

Ei täällä aina ole satanut, vaikka se siltä välillä tuntuukin.

Nyt on omenapuu jo täydessä kukassa <3 Jotain niin kaunista, jonka soisi kestävän pidempäänkin

Parasta! Simppeliä ja hyvää!