Elämän hallintaa

Joskohan nyt jatkaisi kirjoittelua heti huimasti laskeneiden käyrien kanssa ;)
Edellinen postaus menikin niin VEE-tyylillä, että ei ehkä sovi ottaa tavaksi sellaista...
No välillähän ne hermot napsahtelee itse kenelläkin ;)

Tässä muutamien päivien aikana on tullut lueskeltua vanhoja aikakauslehtiä vino pino ja useammastakin lehdesä on pistänyt silmään juttuja elämän hallinta kysymyksistä. Onko todella näin, että nykypäivänä ihmisillä on perusasioidenkin hallinta täydellisen hukassa?
Ei välttämättä kyetä huolehtimaan, omista edes niistä jokapäiväisistä rutiineista vaan siihenkin tarvitaan apua ulkopuolelta. Ja tällä tarkoitan niitä ihmisiä, joilla ei käytännössä ole rutiineista selviämiseen minkäänlaista fyysistä tai edes psyykkistä estettä. Ei vain yksin kertaisesti osata huolehtia normaaleista asioista.
Tämä on kyllä aika traaginen ilmiö! Jos tämän kärjistää oikein kunnolla niin sehän johtaisi väistämättä siihen, että ihmiskunta kuolee sukupuuttoon uhabalaisena, koska ei osata huolehtia edes itsestään saati jälkikasvustaan! Jos nuorikin ihminen tuhoaa oman ja ehkäpä läheisenkin ihmisen tulevaisuuden sillä, että elämän perusasioiden hallinta ei ole kunnossa. Ei kyetä ottamaan vastuuta saati huolehtimaan velvollisuuksistaan, olipa ne velvollisuudet sitten kenenkin kohdalla mitä tahansa.
Ei pystytä huolehtimaan edes niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ruoan laitto!

Vai onko tämä silkkaa laiskuutta? Esittävätkö ihmiset avuttomia, jotta pääsisivät itse helpolla, ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta mistään saati itse vaivautua tekemään mitään.
Eihän kenenkään elämä tule jatkumaan ikuisesti niin, että aina on joku tekemässä kaiken toisen puolesta!
Onko siis kumma, että masentuneiden ihmisten määrä kasvaa kasvamistaan ja elämän hallintakyky luisuu käsistä ja yhteiskunta romahtaa näiden hylkiöiden aiheuttaman taakan alle?
"Ennen vanhaan" ei ihmisillä ole yksinkertaisesti ollut aikaa masentua! Nykyisin ihminen pääsee siis ilmeisen helpolla, koska tähän masentuneiduuteen ja itsensä surkutteluun riittää aikaa ;)
Kun ihminen pitää itsensä tiukasti liikkeessä, pysyy kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti.
Omastakin lähipiiristä löytyy oivallinen esimerkki ja eipä muuta voi kuin hattua nostaa!
Sivusta seuranneena tämä esimerkkihenkilö on paremmassa vireessä kuin moni muu vuosikymmeniä nuorempi! Siinäpä me nuoremmat saamme vilkaista peiliin, että missä vika...?

Nämä elämän hallintakykynsä menettäneet käyttävät sumeilematta hyväkseen kaiken avun ja niitä avun tarvitsijoita on enemmän kuin sitä apua edes riittää. Onko siis oikein, että yhteiskunta elättää ja hyysää näitä tieten tahtoen kaiken menettäneitä tapauksia kaikessa, vaikka sitä apua tarvittaisiin OIKEISIINKIN kohteisiin? Suomea sanotaan hyvinvointivaltioksi, mutta melkoisen lapsenkengissä on se avunannon tärkeysjärjestys! Ja jos joku tästä tahtoo herneet nenäänsä vetää, niin siitä vaan!
Mitä enemmän ihminen on omalla toiminnallaan mahdollisuuksiaan tuhonnut ja sen elemän hallintansakin menettänyt, sen enemmän hyysätään ja voivotellaan ja kyllä apua löytyy.
Mutta sitten, apua lähtee pyytämään sellainen henkilö, joka on ajatunut heikkoon tilanteeseen aivan muista syistä, kuin itse aiheutetuista, heilleppä ei apua riitä enää. Nämä pikkupummit ja elämäntapatyöttömät, jotka omaa laiskuttaan eivät viitsi asioilleen mitään tehdä, vievät sen kaiken avun niiltäkin, joilla on oikeasti hätä...
Herääpä vain kysymys, miksi tilanne on nykyisin tämä...???