Nimittäin päiväsaikaan tapahtuva pieni, rauhallinen hetki, jolloin olisi aikaa esimerkiksi tämän blogin päivittämiseen... Aika harvinaista herkkua kaikkinensa tämän arjen Hei Hulinaa -meiningin keskellä...
Eli nauttikoot siitä ne ketkä voivat... minäkin joskus nautin ja se on viime vuosina ollut todella katoavaista ja sitä ei todellakaan tajunnut, ei ennen kuin jaloissa viilettää yksi kaksivuotias täystuho ja nuorempi pitää meteliä muuten vaan milloin lattialla, milloin vaunuissa tai sängyssään... Välillähän tuo tuntuu, että meiläkin on hiljaista ainoastaan joskus yön tunteina :D ja silloin olen jopa minäkin hiljaa...
Katoavia luonnonvaroja tuntuu olevan myös ihmisten moraali, empatiakyky, maalaisjärki jne jne....
Kukaan ei käytännössä ole tyytyväinen mihinkään... ei osata nauttia siitä mitä jo on, vaan jatkuvasti on haalittava lisää kaikkea... Materialistista ajattelua ylistetään kaikkialla... tosin ehkä tämä ylistäminen tehdään äänettömästi, mutta selvästihän tuo kaikki on nähtävissä. Miksi kukaan ei uskalla enää elää "omaa elämäänsä" vaan pitää esimerkiksi heikon taloudellisen tilanteen vuoksi pitää yllä kammottavaa kulissia ja ulospäin siis näytellään rikasta kuin rantarosvot... Eikö oma ego salli näyttää muille todellista tilannetta?
Miksi pitää yllä kulissia ja elää valheessa kun voi elää totuudenmukaisestikin...
Miksi vaatia itseltään liikoja vain siksi, että kulissit pysyvät kasassa? Eikö olisi helpompaa kaikinpuolin, jos voisi olla oma itsensä ja elää rohkeasti sitä omaa elämäänsä?
Onko nykyisin kaikki sosiaaliset paineet niin kovat, että nykyihminen murtuu sen paineen alla, jos yrittää olla oma itsensä. Ja sen vuoksi useat ja taas useat ihmiset haluavat uskotella ympäristölleen jotain aivan muuta kuin totuutta!
Katoava luonnonvara tuntuu olevan myös ihmisten realistisuus... Eletään jossain pilvilinnoissa ja kuvitellaan, että kaikki tulee eteen kuin Manulle illallinen... Ihmisillä ei enää ole kykyä katsoa asioita useista suunnista saati että oltaisiin kykeneviä ajattelemaan asioita pitkällä tähtäimellä. Eihän mitään elämässä voi saavuttaa hetkessä, vaan kaikki on pitkän harkinnan ja pitkällisen toiminnan tulosta. Ovatko ihmiset unohtaneet kokonaan omat haaveensa ja tavoitteensa ja elävät vain toistensa kautta. Jos kaikki tekisivät näin, ei kenelläkään ole mitään tulevaisuutta omia tarpeita ajatellen. Ei elämää voi elää sen mukaan mitä toiset vaativat, on elettävä niiden omien tavoitteiden mukaisesti, mutta kyettävä olemaan sen verran laajakatseinen, että kykene ottamaan toistenkin elämät huomioon vaikka tavoittelisikin omia haaveitaan. Tällä menetelmällä voi toteuttaa omat haaveensa, mutta edesauttaa myös niitä lähimmäisten haaveiden toteutumisia...
Missä on se ihmisten maalaisjärki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)