Matelua

Siinä missä kunto ja keho alkoi kohenemaan ja vaatteet roikkumaan päällä, mieli jatkoi pohjamudissa matelua. Se kaikki eletty elämä todella näkyi ja tuntui muuallakin kuin fyysisessä kunnossa.
Paino jatkui tippumistaan tasaiseen tahtiin, mutta motivaatio treenamiseenkin alkoi olla nollissa ja vähän kaikki tuntui pakkoliikkeiltä. Ei ollut sitä iloa ja tarmoa tehdä, mitä homma oikeasti olisi vaatinut.

Siinä tuli ryvettyä aikansa ajatusten kanssa ja mietittyä kaikki omat ja naapurinkin ongelmat.
olihan se sellaista palapelin kasaamista, mutta kun alkuun pääsi, palaset alkoivatkin loksahdella kohdilleen.

Se alkuun pääseminen olikin se suurin askel ja vaati loppupeleissä ihan jäätäviä ponnisteluita.

Niistä "normaaleista" rutiineista oli vain revittävä itsensä irti! Ja kuinka vaikeaa se alkuun olikin sanoa sille huonolle seuralle se kuuluisa EI. Toki siinä samassa pienessä piirissä olin edelleen, mutta sain osakseni kummastuneita katseita, kun minä olinkin se joka istui auton ratissa...
Siitä se pikku hiljaa alkoi... elämän muutoksen myötä ne entiset niin "hyvät kaverit" alkoikin muuttua vain tutuiksi, joita moikataan ohimennen. Elämä on raakaa, mutta jos itse haluat elää elämää, jossa pystyt olemaan oma itsesi, olemaan onnellinen ja ajattelemaan turvallisin mielin jopa tulevaisuutta, se vain on tehtävä.

Tuttuja niiltä ajoilta on jäänyt paljon, mutta niitä ystäviä ei olekkaan jäänyt.
Tämä alkutoiminta antoi sykäyksen sille, että tajusin liki koko elämäni eläneeni toisten ehdoilla, sen mukaan mitä toiset haluavat ja vaativat, unohtanut itseni täysin ja kaiken sen mitä itse elämältäni olen halunnut.

Käytännössä koko elämä täytyi alkaa kasata pienistä paloista uudelleen ja se ei kuulkaas ollut helppo juttu.

Tässä vaiheessa paino oli tippunut jo sen verran reilusti, että muuan "tuttava" epäili minun olevan joko vakavasti sairas tai minusta oli tullut nokkava narttu, kun seura ei enää kelpaa... Tuumasin siihen vain, että kiitos kohteliaisuudesta,mutta olen jättänyt siiderit juomatta ja pizzat syömättä, jotta sulle jäis enemmän ;D Siihen loppu kettuilut...

Vaikka palaset elämässä alkoivat ajatuksissa loksahdella kohdilleen, toteutus oli vaikeaa oli otettava kunnon irtiotto kaikesta, jotta pääsisin elämään sellaista elämää kuin itse haluan... YKSIN....
ja poissa kaikesta siitä, mikä tämän vaikean tilanteen oli aiheuttanut niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin.

On raastavaa jättää se kaikki tuttu ja aloittaa elämä ihan kokonaan alusta. Vaikka onnistuin siinä, ne menneisyyden tutut ihmiset nostavat aina aika ajoin päänsä piiloistaan ja muistuttavat siitä kaikesta entisestä pahasta... heillä ei juuri mikään ole muuttunut aiemmista ajoista ja se on toisaalta surullista, mutta sitä kautta voin itse vain todeta, että olen oikeasti päässyt todella pitkälle ja melkein täytyy kiittää niitä menneisyyden ihmisiä vilä tänäkin päivänä. Heiltä opin sen miten EI tule elää...