15 heinäkuuta 2014

Tarina jatkuu...elämäni kamalimmat kuvat

Elämänmuutokseni tarina jatkuu...

Tämä on ehkäpä elämäni pahin postaus! Mieluiten olisin jättänyt tämän tekemättä kokonaan, mutta ehkä tämä avaa silmiä monellakin, mitä todellisuudessa huono elämäntapa ja henkinen huonovointisuus voi tehdä lyhyessä ajassa.

Kuva otettu tanssiaikoina, ennen alamäen alkua
(ompa muuten hullua katsoa itseä blondina :O )

n. puolisen vuotta edellisen kuvan jälkeen v. 1998. Kasvoista voi jo huomata alamäen alkaneen...

Edellisen kuvan ottamisesta on kulunut aikaa tasan vuosi ja 
näiden kahden kuvan välillä on vain muutama kuukausi... nämä siis vuonna 1999.
Eikös ole aika kammottava muutos? 


Ja tässä on siis se vuoden 2000 jouluna otettu kuva, josta kaikki lähti liikkeelle.
Eikös vain ole aika surullista, mitä ihminen itse voi itselleen aiheuttaa?
Parikymppinen ihminen näyttää kovasti yli kolmekymppiseltä


Avautuiko keneltäkään silmät??
Tässä nyt ainakin on konkreettisesti nähtävissä se mieletön muutos.
En muuten ihan tässä mittakaavassa ole KOSKAAN aiemmin vertaillut kuvia ja ajatellut tuota oikeasti lyhyttä aikaväliä, jossa tuo järjetön painonnousu tapahtui. Mitäpäs olette mieltä, tekeekö mieli lähteä pizzalle ja sen kautta terassille ottamaan muutama siideri, jonka jälkeen krapulassa mussuttaa herkkuja ja uusia sama kaava seuraavana ja sitä seuraavana päivänä...?


******
ps. nyt voit seurata myös instagramissa @cliviannablog   ;)



12 kommenttia:

  1. veti aika sanattomaksi! oot sä rohkee muija kun kaiken tuot näin julki :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jos tästä mun tarinasta jollekkin vaikka olisi apua, se on sen arvoista että asiat ja kaiken uskaltaa tuoda julki :)

      Poista
  2. Kyyneleet silmissä täytyi lukea ja katsella kuvia, liian tuttua kaikki :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia matkalle :) Kaikki vähänkaan vastaavanlaisessa tilanteessa olevat tai sen läpikäyneet tietävät, että asiat seuraavat mukana läpi elämän. toisaalta... hyvä niin, vaikeudet vahvistaa :)

      Poista
  3. Eihän se elämä koskaan ole täydellistä - mutta aina kussakin tilanteessa sitä varmaankin yrittää vain selvitä päivästä toiseen, vaikka sydän itkisi. Onneksi elämää ON mahdollista muuttaa, jos vain on voimia siihen, aina ei ole. Onneksi sinulla on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainenhan on oman onnensa seppä :) Jostain se voima kuitenkin kaikilla löytyy, jos omaa halua muuttaa asioita on tarpeeksi. Elämän ei kuulukkaan olla täydellistä, ilman niitä huonoja hetkiä ja asioita emme osaisi arvostaa sitä hyvää joka meillä on ja sitä hyvää joka on saavutettavissa :)

      Poista
  4. Mutta ettei menisi liian tiukaksi elämä - joskus voi syödä pizzaa ja käydä vaikkapa juomassa siiderit, kunhan ei jää eikä ota tavaksi. Pieniä herkutteluhetkiä täytyy elämässä olla. Vältetään sitä krapulaa...ja pidetään kohtuus kaikessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäyksenä edelliseen; on myös huolehdittava siitä, että ei mene toiseen ääripäähän, sopusuhtaisuus riittää eikä aliravitsemus ole kaunista. Laihuuden ihannointi taas ei ole tervettä. Järki pitää olla päässä.

      Poista
    2. Juurikin näin :) kohtuus on oltava kaikessa ja se maalaisjärki on tässäkin asiassa se paras ystävä. Elämästä täytyy myös osata nauttia, ilman että tuntee heti alemmuuden tunnetta, kun hieman herkuttelee tai maistelee alkoholia. Laihuutta ei todellakaan tule ihannoida ja minullakinhan paino laski aivan turhan alhaisiin lukemiin, vaikkakaan se ei ollut laihdutuksen aiheuttamaa. Nyt juuri normaalipainoisena ja elämäni kunnossa :)

      Poista
    3. Ihanaa, juuri niin pitää mennäkin, että tuntee olevansa elämänsä kunnossa. Niin, aina sitä ei pysty itse riittävästi kontrolloimaan, milloin homma lähtee lapasesta, mutta toivottavasti lähipiirissä on ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa, että nyt tyttö stoppia. Onhan se järjellä ajateltavissa oleva asia että kun kohtuu säilyy, asiat menevät oikein. Mutta aina järki ei kulje niinkuin toivoisi. Ei kenelläkään.

      Poista
    4. Kyllä mun lähipiiri asiasta huomauttelikin kun paino laski liikaa, mutta se tosiaan ei johtunut laihduttamisesta, vaan taustalla oli 3 synnytystä lyhyellä aikavälillä, joiden välissä yksi rajuhko keskenmeno + stressi. muutapa ei juuri sitten tarvittu, kun paino vain laski ja laski, vaikka mitä teki. Nyt on asiat painon suhteen mallillaan ja treenikin maistuu taas. Kun on mieli kunnossa pysyy kroppakin kunnossa helpommin ja se järkikin päässä ;) Valitettavasti nykyaikana tahtoo olla niin, että se normaali maalaisjärki on vähän kuin katoava luonnonvara monessakin tapauksessa :(

      Poista
    5. Onpa ihana että on ollu semmonen lähipiiri että huolehtivat susta! Aina ei uskalleta puhua näistä asioista ennenku joku sairastuu ihan tojen teolla.. Ja eihän se sairastunu itte sitä huomaa koska on sairas.

      Poista

Piristä päivääni jättämällä kiva kommentti :)